Kun asiat ilmaantuvat usein yhtä aikaa toistensa seurassa, löydetään näille tekijöille yhteys. Tätä yhteyttä kutsutaan korrelaatioksi. Korrelaatiosta kausaliteetti poikkeaa siinä, että kausaliteetti on seurausta ennustava tekijä. Olennainen osa kausaliteettia on se, että seurausta edeltää syy. Se ei kuitenkaan ole riittävä tekijä kausaalisuhteelle, ja joskus ajallisuus on jopa harhaanjohtavaa. Tyypillinen esimerkki tästä on se, kun kukko kiekuu aamulla, niin aurinko nousee. Olisi siis loogista ehdottaa, että kukko sai auringon nousemaan, mutta paremman tiedon valossahan tämä ei ole lainkaan totta. Väitteen tekijä syyllistyisi post hoc ergo propter hoc -virhepäätelmään, jossa yhtä tekijää seuraa toinen, joten edeltävä tekijä aiheutti seuraavan.
Samaa logiikkaa noudattaa väite, jossa pään etukumaraa ryhtiä kutsutaan niskakivun syyksi sillä perusteella, että niskakipuisilla sitä on havaittu oireettomiin verrattuna huomattavasti useammin. Sen lisäksi tutkimuksen perusteella niskan harjoitteluohjelma, jossa pään etukumaraa ryhtiä on palautettu kohti normaalia pystyasentoa, myös kipuun on saatu kohtalaisesti vaikutusta. Siitä huolimatta, että niskan harjoittelu kohti pystysuoraa ryhtiä muuttaa sekä asentoa että hoitaa kipua ei kuitenkaan riitä kausaalisuhteen todistamiseksi. Tavallaan loogisia selityksiä eteenpäin työntyneen ryhdin syyllisyydelle niskakivun aiheuttajana on useita, etenkin mekaanisen kuormituksen näkökulmasta. Looginen selitys ei ole kuitenkaan automaattisesti yksiselitteisen tosi.
Syy-yhteyden todistamiseksi tarvittaan pitkittäistutkimuksia, joissa havainnoidaan oireettomia yksilöitä, joista osalla on pystysuora ryhti ja osalla etukumara pään asento, ja havainnoidaan niskakivun ilmaantuvuutta. Jos ilmaantuvuus on riittävän suurta erityisesti etukumaraisessa ryhmässä, voidaan mahdollisesti puhua jo syy-yhteydestä niskan asennon ja kivun välillä. Siihen tarvitaan kuitenkin iso tutkimusjoukko, eikä yksittäistapauksilla ole mahdollista todistaa kausaliteettia. Itseasiassa nuorilla aikuisilla prospektiivisessa tutkimuksessa naisilla lysyssä olevalla ryhdillä oli suojaava korrelaatio verrattuna pystysuoraan ryhtiin, ja miehillä ryhdillä ei ollut minkäänlaista korrelaatiota pitkäaikaisen niskakivun synnyn kanssa. Tässä valossa eteenpäin työntyneen ryhdin syyllistäminen niskakivusta on tieteellisesti epätosi.
Miksi sillä on sitten merkitystä yksilön kannalta, jos etukumaraista ryhtiä hoitamalla terapeuttisin harjoittein sekä ryhti paranee että kipu lievittyy? Ongelma on siinä, että jos etukumara niskan asento johtuukin esimerkiksi siitä, että sillä pyritään helpottamaan niskakipua, eikä sillä ole varsinaista syyllisen roolia niskakivun synnyssä. Esimerkiksi pään vieminen eteen voi tilapäisesti poistaa ärsytystä kallonpohjan alueelta löysäämällä alueen lihaksistoa. Tämäkin väite on looginen, mutta täydellä varmuudella sitä en voi sanoa todeksi. Toisaalta, jos asennon ja kivun välille luodaan ilman perusteita "kausaaliyhteys", niin täysin normaalista niskan asennosta tehdään silloin tekijä, jota pyritään välttämään. Silloin perustelu asennon välttelylle on yhtä hyvä idea kuin tehdä kukosta viinikastiketta, jotta aurinko ei nousisi.
Valitettavasti mitään vedenpitävää vaatimuslistaa kausaliteetille ei ole olemassa. Epidemiologi Bradford-Hill on kuitenkin tehnyt yleisesti siteeratun ominaisuuksista, jotka vahvistavat yhteyden kausaliteetin todennäköisyyttä.
1. Ajallinen yhteys, eli syy edeltää seurausta. Tämä on pakollinen ehto!
2. Korrelaation voimakkuus. Mitä voimakkaampi yhteys, sitä todennäköisemmin yhteys on kausaalinen, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö heikko yhteys voisi olla kausaalinen.
3. Konsistenssi. Kun useissa tutkimuksissa havaitaan johdonmukaisesti ja toistettavasti sama yhteys, on kausaliteetti todennäköisempää.
4. Spesifisyys. Kausaliteetti on todennäköisempää, jos muita todennäköisiä tai sekoittavia selityksiä ei ole havaittavissa.
5. Biologinen gradientti, eli annos-vaste suhde. Kun altistuksen määrä kasvaa, tulisi seurausten kasvaa altistuksen mukana - ja toisinpäin.
6. Uskottavuus. Taustalla tulee olla uskottava biologinen mekanismi, mutta aina ne eivät ole tiedossa.
7. Koherenssi. Onko kausaalinen vaikutus tunnetun tiedon valossa järkevä? vrt. kukonlaulu ja aurinko.
8. Kokeellinen näyttö. Satunnaistetut ja sokkoutetut interventiotutkimukset päässevät lähimmäs syy-yhteyden tutkimusta.
9. Analogia. Voidaan tarkastella onko muita samankaltaisia tekijöitä, vaikutuksia ja niiden kausaaliyhteyksiä.
Lähteet:
The Relationship Between Forward Head Posture and Neck Pain: a Systematic Review and Meta-Analysis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti