Sackett ym. kirjoittivat vuonna 1996 siitä mitä evidence based medicine on. He kuvailevat sitä parhaan mahdollisen tutkimustiedon yhdistämistä potilaan hoidossa toteutettuun päätöksentekoon. He jatkavat, että järjestelmällisesti hankittu tutkimustieto yhdistetään yksilölliseen kliiniseen asiantuntemukseen, joka on hankittu käytännön potilastyössä. Kokemuksen karttuminen näyttäytyy monin tavoin, erityisesti tehokkaassa ja vaikuttavassa diagnosoinnissa ja potilaan hädän, tarpeiden, oikeuksien ja mieltymyksien harkitussa tunnistamisessa. Parhaalla ulkoisella evidenssillä he tarkoittavat kliinisesti relevanttia tutkimusta mm. potilaskeskeisten diagnostisten toimenpiteiden tarkkuudesta ja hoitotoimenpiteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta. Uusi ulkoinen evidenssi voi myös korvata vanhoja testejä ja toimenpiteitä uusilla tarkemmilla, tehokkaammilla ja turvallisemmilla vaihtoehdoilla, vaikka ne olisivat olleet aiemmin hyväksytyssä käytössä. Sekä kliinistä asiantuntijuutta että parasta ulkoista evidenssiä tarvitaan yhdessä, eikä kumpikaan yksinään ole riittävää. He painottavat, että ilman kliinistä asiantuntijuutta on riski, että evidenssi alkaa tyrannisoida kliinistä praktiikkaa, koska jopa paras ulkoinen evidenssi saattaa olla hyödyntämättömissä tai epäasianmukaista yksilölliselle asiakkaalle. Ilman parasta mahdollista nykyaikaista evidenssiä toisaalta kliininen työskentely uhkaa jäädä vanhanaikaiseksi potilaan kustannuksella.
Claire Johnson esittelee Journal of Manipulative and
Physiological Therapeutics -lehden pääkirjoituksessaan yksinkertaiset viisi
askelta, jotka kuvaavat evidence based practicea.
1. Kysy kysymys
2. Löydä paras näyttö
3. Arvioi näyttö
4. Hyödynnä ja yhdistä tietoa kliinisen kokemuksen ja
potilaan arvojen kanssa
5. Arvioi lopputulos
Osteopatia on ollut ns. yksilökeskeisen holistista filosofialtaan sen synnystä lähtien, jossa on katsottu ns. BMS (body-mind-spirit) linssin lävitse. Nykyään holistinen viitekehys alkaa viimein lyödä itseään läpi biopsykososiaalisuuden myötä, jossa ihmisen psykosomaattisuus on keskiössä. Osteopatiassa sosiaalisuuden asemesta linssin tarkasteltavaksi on korostunut yksilön spirit, joka voidaan tulkita hyvin eri tavoin. Onko se milloin ihmisen henki, sielu, mielenlaatu tai yksilön syvin olemus. Kuvaako se kenties ihmisen omaa koettua asemaansa suhteessa ympäröivään maailmankaikkeuteen? Vai jotain muuta? Joka tapauksessa sillä kuvataan jotain yksilölle - itselle - ominaista.
Nämä linssien päällekkäisyydet, niiden järjestys, ovat se mikä luo mielestäni ristiriitaa, koska osteopatia on ensisijaisesti yksilökeskeinen ja holistinen terveys- ja hoitofilosofinen linssi. Tämä ristiriita on kuitenkin myös rikkaus, joka mahdollisesti täydentää nimenomaan inhimillistä tarvetta tulla kohdatuksi, kuunnelluksi, kosketuksi ja hoidetuksi, vaikka manuaaliselle hoitamiselle ei olisikaan ehdotonta lääketieteellistä indikaatiota. Emme voi kuitenkaan nojata pelkkään traditioon ja hoitolinssiin, vaan meidän tulee hyödyntää modernia tietopohjaa, koska olemme kuitenkin asiantuntija-ammatissa, jonka tietotaitoon luotetaan. Parhaassa tapauksessa sekä tutkimusnäyttö että hoidollinen linssi kohtaavat ja täydentävät toisiaan, ensisijaisesti vieläpä potilaiden parhaaksi.
lähteet:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2349778/pdf/bmj00524-0009.pdf
https://www.jmptonline.org/action/showPdf?pii=S0161-4754%2808%2900096-1
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0277953620307875?via%3Dihub
https://osteopathic.org/about/leadership/aoa-governance-documents/tenets-of-osteopathic-medicine/