maanantai 28. elokuuta 2017

Kerrasta kuntoon?

"Kävin hyvällä osteopaatilla ja hän hoiti minut kerrasta kuntoon!" Kukapa ei näiden saatesanojen ohjeistamana suuntaisi kyseiselle ammattilaiselle hoitoon kipujen kohdatessa ja etsiessään niihin apua? Hoidon hakeminen ja saaminen ovatkin hyviä asioita, mutta tällaisiin suosituksiin voi kytkeytyä odotuksia, jotka eivät välttämättä toteudukaan. Oliko kyseessä silloin huono hoito vai epärealistinen lähtöasetelma?

Osteopaattinen manuaaliterapia ei ole mikään taikatemppu, joka korjaa kehon virheet kerrasta, vaan paraneminen on aina prosessi. Oli kyseessä sitten rasitusvamma tai rasittamattomuudesta johtuva lihasjännitys ja kipu, keho vaatii aikaa parantuakseen. Ongelmat eivät myöskään lähde niillä asioilla, joilla ne ovat syntyneet. Siksi omaan toimintaan tai toimimattomuuteen on tehtävä muutoksia. Osteopaatti auttaa löytämään oikean suunnan, mutta ei ylläpidä sitä. Vaikka kipu helpottaisikin hoidossa, voi ongelma palata takaisin, jos kehon kuormittamista jatketaan väärällä tavalla.

"Se, mikä ei synny päivässä, ei lähde päivässä." Nämä sanat ovat kokeneen, eläkkeelle jäävän fysioterapeuttityökaverini viisautta. Aika usein nimittäin ensimmäisiä oireita laiminlyödään ja vähätellään. Ulkoisia tavoitteita kuten työ- tai urheilusuoritusta pidetään usein tärkeämpinä kuin vähäpätöistä aristusta tai kolotusta. Hermosto voi kuitenkin herkistyä ajan kanssa toistuvasta ärsytyksestä niin, että eräänä epäonniselta tuntuvana päivänä uhka on alitajuisten prosessien myötä niin voimakas, että syntyy voimakasta kipua. Tämä oire voi tuntua syntyneen yhtäkkisesti, mutta sitä on pohjustettu mahdollisesti jo kuukausien tai vuosien ajan.

Mielenterveyskuntoutuksessa on selvää, että terapia voi kestää pitkäänkin. Jopa akuuttia traumaa hoidetaan monta kertaa, mutta kroonisempia ongelmia lähestytään niin, ettei ongelmat ratkea välttämättä kovinkaan nopeasti. On jopa surkuhupaisaa ajatella, että kukaan uskoisi pitkäkestoisen masennuksen hoituvan kertakeskustelulla. Myöskään kehoterapiat eivät pysty ihmeisiin, vaan kyseessä on aina fysiologisten ja psykologisten komponenttien yhteisvaikutukset.

Osteopatiaan, fysioterapiaan tai vaikkapa hierontaankin kannattaa siis suhtautua realistisemmin odotuksin ja varautua mieluummin hoitosarjaan kuin yksittäiseen ihmeparanemiseen. Kehon sopeutuminen takaisin optimaalista toimintaa kohti on usein kuin letkajenkkaa - kaksi askelta eteenpäin ja yksi askel taakse. Jos keho on tottunut toimimaan huonosti, se pyrkii usein myös palaamaan siihen suuntaan.

Tärkeää onkin toistaa hoitoa, jotta keholla olisi mahdollisuus ylläpitää toivottua toimintakykyä. Hermosto nimittäin ylläpitää niitä liikeratoja ja asentoja, joita käytetään ja pystytään käyttämään, ja jättää pois niitä, joita ei pystytä käyttämään. Tämän jälkeen toimintakykyä tulee ylläpitää ja hoitaa aktiivisesti itse, sillä toimintakyky heikkenee, jos kehoa ei käytetä. "Mitä pitempään käytät portaita, sitä pitempään käytät portaita."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti