torstai 20. helmikuuta 2014

Alitajuista asennon säätelyä

Motorinen korteksi aikaansaa tahdonalaisia liikkeitä, mutta se vaatii yhteyden myös alempiin aivoalueisiin, kuten pikkuaivoihin, tyvitumakkeisiin ja aivorunkoon, jotta saataisiin käyttöön muistiin tallentuneita liikesarjoja. Tahdonalaisen liikkeen lisäksi meillä on siis paljon alitajuista liikkeen säätelyä, joihin lukeutuu myös ideomotoriikka, joka aktivoi liikettä jo liikkeen ajattelusta.

Keskushermosto saa jatkuvasti viestiä kehon asennoista ja liikkeistä proprioseptoreiden kautta. Olemme koko ajan tietoisia jäsenten asennosta, sekä niiden liikkeen nopeudesta ja suunnasta. Lihaskäämit ja golgin jänne-elimet antavat tietoa lihaksen supistuksen ja venymisen voimakkuudesta. Somaattisia aistimuksia iholta, lihaksista ja jänteistä alkunsa saavat tuntoaistimukset käsittelee somatosensorinen aivokuori. Aivokuorelle tulee sensorista informaatiota, kuten kosketus ja paineaistimusta, lämpöaistimusta ja nosiseptiota spinotalaamisia ratoja pitkin. Sensorista tietoa saapuu myös pikkuaivoihin. Jos sensorinen palaute ja tahdonalainen lihasten kontrolli eivät ole sopusoinnussa, syntyy alitajuinen korjaava liike samantien. Korjaava käsky joko lisää tai vähentää kontrolloitavien lihasten aktivaatiota. Pikkuaivot auttavat myös aivokuorta tulevien liikkeiden suunnittelussa vielä edellisen liikkeen aikana. Punatumake toimii releasemana motoriselta ja sensoriselta aivokuorelta pikkuaivoihin ja pikkuaivoista selkäytimeen meneville radoille.

Yksinkertaisetkaan tahdonalaiset liikkeet eivät tapahdu yksittäisten lihasten supistuksena, vaan kokonaisuuksista, joissa lihakset supistuvat ja vastavaikuttajalihakset rentoutuvat. Motorisen aivokuoren ja tyvitumakkeiden välillä säädellään liikesarjojen ajoitusta ja liikkeen muutoksia. Vaikka monimutkaisia liikesarjoja on tallennettu muistiin ja ne toteutuvat lähes automaationa, niin sensorista vastetta tarvitaan jatkuvasti hienosäätöä varten.

Tyvitumakkeet ja premotorinen aivokuori aktivoituvat jo ennen liikkeen suorittamista pelkästä liikkeen ajattelusta (ideomotoriikka) ja aktivaatio säilyy liikkeen aikana. Pikkuaivot ovat aktiivisia vasta liikkeen aikana. Ekstrapyramidaalijärjestelmään kuuluvat tyvitumakkeet osallistuvat liikkeiden ja tonuksen säätelyyn ja myös nosiseptio aktivoi näitä. Tyvitumakkeilla on lihastonusta eksitoivia ja inhiboivia säätelymekanismeja.

Asentoheijaste sisältää lihaksen supistumisen lisäksi antagonistilihasten relaksaation ja niiden refleksikaaret voivat yltää usean spinaalisegmentin alueelle. Esimerkiksi terävään kiveen astuminen saa aikaan kipua, jolloin koukistusheijasteen myötä tapahtuu raajan vetäytyminen. Samanaikaisesti tapahtuu tasapainoaseman muutos. Ilman tasapainoaseman muutosta ihminen kaatuu. Samaan aikaan vastakkaisen puoliskon lihaksisto jännittyy ja lihastonus kasvaa, jotta tasapaino voisi säilyä. Proprioseptorinen tieto välittyy erittäin nopeasti aivorungosta pikkuaivoihin, minkä ansiosta tapahtuu korjausliike vartalon ja yläraajojenkin asennoissa. Jos sensorinen palaute ja tahdonalainen lihasten kontrolli eivät ole sopusoinnussa, syntyy alitajuinen korjaava liike samantien. Korjaava käsky joko lisää tai vähentää kontrolloitavien lihasten aktivaatiota.

Myös näköaisti ja sisäkorvan tasapainoon erikoistuneet aistinelimet ovat tärkeitä asennon säätelyssä. Sisäkorvan aistinelimet reagoivat liikkeen nopeuden muutoksiin. Tyvitumakkeet (näkökukkulat) välittävät tietoa näköradalta aivorungon motorisiin tumakkeisiin. Niillä löytyy yhteys myös silmänliikuttajalihaksiin ja katseen vertikaaliseen säätämiseen ja täten tasapainoon. Näkökukkulat välittävät kuuloaistimuksia näkökukkuloille, mikä vastannee ääniärsykkeiden aiheuttamasta reflektorisesta pään ja katseen kääntämisestä.


Ideomotorisessa liikkeessä tavallaan vähennetään tietoisen motorisen kontrollin määrää ja altistutaan vaistonvaraisemmalle liikkeelle. Ideomotoriikassa annetaan kehon liikkua aistinvaraisesti sen asentotuntoaistien ja muun sensorisen aistimuksen mukaisesti. On normaalia, että ihminen tuntiessaan kipua väistää sitä. Ihmiselle on luonnollista myös vaihtaa asentoa paremmaksi, kun asento alkaa kolottaa. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka ylianalysoivat kipuaan ja pyrkivät provosoimaan sitä tuottamalla kivuliasta liikettä ja etsimällä kivuliaita asentoja. Tämä voi aikaansaada kivun herkistymistä, koska kipu on defenssimekanismi, joka aikaansaa myös lihasjännityksiä liikkeen rajoittamiseksi. Tämän vuoksi myöskään kivulias "hyvä ryhti" ei ole hyvä ratkaisu. Ideomotorisessa liikkeessä annetaan kehon liikkua suuntiin, jotka tuntuvat hyvältä. Asentoa muutetaan automaattisesti, jos liike alkaa tuntua liian kivuliaalta. Täysin kivutonta ideomotorinen liike ei ole, mutta sen suunta on yleensä pois kivusta. Liike on lääkettä ja voi mahdollistaa hermojen verenkiertoa ja hapensaantia, jolloin mekaaniseen kipuun liittyvä nosiseptio oletettavasti vähenee. Nosiseption vähentyminen ja positiivisen mekaanisen informaation syöte keskushermostoon voi myös moduloida koettua liikkeen tai asennon uhkaavuutta, jolloin kipu moduloituu aivoissa vähemmäksi, ja aivojen laskevat radat aktivoituvat vähentäen myös lihasten jännitystä.

LÄHTEET:

Barrett L. Dorko, P.T. The analgesia of movement: ideomotor activity and manual care
Bjålie, Jan G. - Haug, Egil – Sand, Olav – Sjaastad, Öystein V. - Toverud, Kari C. 1. - 6. painos, 2009 : Ihminen Fysiologia ja anatomia. Helsinkin : Werner Söderström Osakeyhtiö.

Guyton, Arthur C - Hall, John E. 2006 : Textbook of Medical Physiology Eleventh Edition. China : Elsevier Saunders.

Purves, Dale – Augustine, George J. - Fitzpatrick, David – Hall, William C. - LaMantia, Anthony-Samuel – McNamara, James O. - Williams, S. Mark 2004. : Neuroscience Third Edition. U.S.A. : Sinauer Associates, Inc.

Soinila, Seppo – Kaste, Markku – Somer, Hannu. 2. - 3. painos 2007 : Neurologia. Jyväskylä : Gummerus Kirjapaino Oy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti