torstai 28. marraskuuta 2013

Tieto vähentää tuskaa

Kirjoitan blogissani paljon kivusta ja sen fysiologiasta. Kivun fysiologian ymmärtäminen ei ole kipupotilaille pelkästään "kiva tietää" -tyyppistä informaatiota, vaan itseasiassa tieto auttaa hallitsemaan kipua. Loistavaa!

Kivun neurotieteen opetusta on tutkittu tieteellisesti. Jotkin opetussessiot ovat olleet tutkimuksissa useiden tuntien kipuluentoja. Tällaisien järjestämiseen itselläni ei ole ollut ainakaan vielä resursseja, eikä välttämättä sellaisen rahoittamiseenkaan ole ulkopuolisilla tahoilla kiinnostusta - ehkä joskus vielä? Usein omalla vastaanotollani annan pieniä tiedonjyväsiä, jotka toivottavasti auttavat ihmisiä ymmärtämään mistä kivussa on kysymys. Suurin osa ajasta menee kuitenkin käsillä hoitamiseen. On siis ajankäytön kannalta helpompaa luovuttaa kallisarvoista asiantuntemusta eteenpäin tällä tavalla veloituksetta Internetissä. Ihmiset voivat siis paneutua ja syventyä omien aikataulujensa ja kiinnostustensa puitteissa tähän tietoon, joka auttaa heitä selviämään kipujensa kanssa.

Tavanomainen kipuopetus on pohjautunut kipuun biomekaanisena ja anatomisena ilmiönä. Nykyisin tosin tiedetään, ettei kipu ilmiönä selity pelkästään tällaisella mekaanisella selitysmallilla. Kipu on enemmän biologiaa kuin mekaniikkaa. Joskus biomekaaninen opetus on saattanut lähinnä lisätä potilaiden pelkoja omista kivuistaan. Siksi on ollut tärkeä suunnata tiedon jakaminen kivun neurofysiologiseen maailmaan. Potilaat ovat kiinnostuneita aiheesta ja he myös ymmärtävät sitä, toisin kuin jotkut ammattilaiset, joilla on vaikeuksia siirtyä vanhasta tiedosta uuteen. Tämä virke pienenä kuittailuna terveydenhoitoalan kollegoille, kieli poskessa tietysti.

Opetuksen on havaittu vähentävän kipuun liittyviä pelkoja ja ahdistusta. Se muuttaa potilaan kivun kokemista ja sillä on välittömiä  positiivisia vaikutuksia potilaan asenteisiin. Koulutus vähentää kipua ja lisää fyysistä suoriutumiskykyä. Se lisää kivun kokemisen kynnystä ja parantaa fyysisistä harjoitteista suoriutumista. Se vähentää myös oleellisesti kivun kokemiseen liittyvien aivoalueiden laaja-alaista aktiivisuutta. Yhdessä tutkimuksessa koulutuksen positiiviset vaikutukset kestivät vuoden seurannan loppuun asti.

Kiputiedon tehokkainta mahdollista välittämistapaa ei tiedetä. Onkin tulevaisuuden kysymys, että minkälainen koulutus toisi parhaat mahdolliset lopputulokset. Tämä blogini on yksi yritys välittää tätä tietoa, vaikkakaan sen vaikutuksista ei koskaan saadakaan tieteellistä tutkimustulosta.

Tieto vähentää tuskaa, mutta muutakin hoitoa tietysti tarvitaan. Tässä apuna on esimerkiksi kipulääkitys, itsehoitoharjoitteet ja osteopaattinen manuaalinen terapia (OMT). On olemassa myös hyviä psykoterapeuttisia vaihtoehtoja. Kaikkia terapioita ei tietenkään aina tarvita - monesti muutama käynti osteopaatillakin riittää - usein monialainen lähestymistapa on kuitenkin kaikkein tehokkain. On kuitenkin selvää, että elämää rajoittavista uskomuksista on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon. Pelot, ahdistus, masennus ja stressi voivat olla paha käsijarru ja tilanteen kroonistaja. Jos kärsit akuutista tai kroonisesta kivusta, suosittelen kaivamaan esiin vanhempia blogauksiani aiheesta!



Lähde: http://www.archives-pmr.org/article/S0003-9993(11)00670-8/fulltext


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti