keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Selkäkipu

Selkäkipuisen on tärkeää tietää selkäkipunsa luonteesta. Seuraava teksti pohjautuu nykyaikaiseen tietoon ja yleisiin potilasohjeisiin.

Sekä akuutti että krooninen selkäkipu voivat olla pirullisia vaivoja. Ne voivat pelästyttää pahanpäiväisesti. Vaikka kivun intensiteetti olisi niin rajua, ettei alkuun pääsisi kunnolla liikkumaan, niin useimmiten pelästyminen ja kipu itsessään ovat suurin haitta - onneksi. Kivun määrä ei siis ole suorassa yhteydessä kudosvaurion suuruuteen.

Selkä on suunniteltu liikkumaan. Se tarvitsee liikettä - paljon liikettä! Mitä aiemmin selkäkivun kanssa lähtee liikkeelle ja alkaa toimia normaalisti, sitä nopeammin selkä paranee. Parhaiten selkäkivuista selviävät ihmiset, jotka ovat aktiivisia kivusta huolimatta.

Selkä on liikkuvuudestaan huolimatta kuitenkin vankkaa ja lujaa tekoa. Se koostuu lujista, luisista nikamista, joiden väleissä on joustavat mutta todella kestävät välilevyt. Näitä rakenteita tukevat vahvat nivelsiteet ja liikuttavat, mutta myös suojaavat useat lihakset. Nämä rakenteet eivät siis mene pois paikaltaan, eikä manuaaliterapialla niitä tarvitse tai edes pysty panemaan paikalleen. Sen sijaan sillä pystytään vähentämään kipuoireita ja lisäämään liikkuvuutta.

Vain harvan selkäongelman syynä on vakava kudosvaurio tai sairaus. Suurin osa selkäongelmista ei johdu esimerkiksi välilevynpullistuman aiheuttamasta hermojuuren ärsytyksestä, ja vaikka tilanne olisikin tämä, niin usein vaiva kuitenkin paranee. Leikkauksen tarve on todella harvinainen.

Röntgen- tai magneettikuvissa harvoin havaitaan mitään vakavia kudosvaurioita. Vaikka löydöksinä olisikin joskus pelottavan kuuloisia degeneraatiomuutoksia, niin ne eivät yleensä selitä kipuja. Degeneraatiomuutokset, kuten madaltumat, eivät vielä tarkoita, että kyseessä olisi suurta vauriota tai nivelrikkoa. Kyseiset löydökset saattavat kuitenkin täysin turhaan pelottaa potilasta ja täten jopa pahentaa oireita, jos selän liikuttamista aletaan pelätä. Itseasiassa monien nivelkulumat ja välilevyn pullistumat ovat jopa täysin oireettomia.

Jos lääkäri ei pysty osoittamaan selkeää syytä kivulle, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi osteopaattiin, joka osaa tutkia selän toiminnallisuutta, ja on perehtynyt kivun fysiologiaan.

Akuutti selkäkipu yleensä lievittyy päivien tai muutamien viikkojen sisällä ainakin niin paljon, että ihminen kykenee jatkamaan normaalia elämää. Akuutin selkäkivun ennuste on hyvä, varsinkin jos sitä hoidetaan asianmukaisesti manipulaatiolla ja kipulääkkeillä sekä harjoitteilla ja liikunnalla. Vaikka selkäkipu kestäisi pitkään, niin se ei tarkoita, että se olisi mitään vakavaa. Vaikka odottaminen on turhauttavaa, niin useimmiten selkä kuitenkin paranee. Harmillisesti kukaan ei voi ennustaa tarkasti, että milloin. Jatkuvan, siedettävän kivun kanssakin on mahdollista palata töihin ja harrastuksiin.

Noin puolet selkäkipuisista kokevat uuden kipujakson kahden vuoden sisällä. Sekään ei tarkoita, että kyseessä olisi mitään vakavaa. Kipujaksojen välissä voi elää täysin normaalia elämää.

Akuutissa vaiheessa on tärkeää, ettei lepäämään jäätäisi päivää tai kahta pidemmäksi ajaksi. Tätä pidempi lepojakso saattaa vain pidentää kipua ja vähentää toimintakykyä. Vanhanaikaiset ohjeet totaalilevosta ovat kaikista huonoin vaihtoehto mitä selän kannalta voidaan antaa! Vaikka alkuun liikkuminen voi ollakin vaikeaa, niin pyri liikkumaan niin normaalisti kuin mahdollista. Voit pitää taukoja, mutta muista seuraava ohje: kipuun ei saa jäädä makaamaan!

Voi olla, että kivun kanssa joutuu etsimään sellaisia liikuntamuotoja, jotka vähentävät rasitusta. Näitä voivat olla esimerkiksi vesijuoksu tai uiminen, kävely hölkän sijaan, elliptisten kuntolaitteiden käyttö kuten crosstrainer tai jokin muu vastaava. Liikunta vahvistaa kudoksia (luita, niveliä, lihaksia), saa aikaan hapekkaan veren kulkeutumista vaiva-alueelle, mikä tekee hermoille ja lihaksille hyvää, huuhtoo pois tulehdusaineita ja vapauttaa tulehdusta hillitseviä kemikaaleja, sekä parantaa mielialaa, jolla on myös vaikutusta kipuun. Liikkumattomuus taas huonontaa näitä osa-alueita.

Estä, älä kestä! Tämä on hyvä ohje kivunhoitoon. Ei siis ole mitenkään kunniallista sietää kovaa kipua hampaat irvessä. Kipuun voi ja kannattaa käyttää lääkkeitä. Näitä voivat olla esimerkiksi parasetamoli ja ibuprofeiini. Jos lääkäri on määrännyt jonkin lääkkeen, sitä kannattaa käyttää. Liikunnan lisäksi omahoitoon voivat soveltua myös erilaiset kylmä- tai kuumahoidot yksilöllisen sietokyvyn mukaan. Tulehtuneelle ja turvonneelle alueelle ei suositella kuumahoitoa, vaan kylmää. Jos kyseessä ei ole tulehtunut kudos, niin lämpöhoidot voivat vapauttaa alueen verenkiertoa ja rentouttaa lihaksia. Myös osteopaatin antamat hieronta- ja manipulaatiohoidot ovat todella hyvä apu. Auttavat kädet ylettyvät yleensä sinne minne itsellä ei riitä ulottuvuus. Kipuun voi kokeilla myös muunlaisia hoitoja.

Stressi ja ahdistus myötävaikuttavat kipuun. Stressin aikana autonomisen hermoston sympaattinen osa on aktiivinen. Tämä on katabolinen tila, jossa hermosto valmistaa elimistöä "taistele tai pakene" -tyyppisiin tilanteisiin. Rentoutumisharjoituksilla, kuten meditaatiolla tai hengityksellä, voidaan aikaansaada fysiologinen rentoutumisreaktio, jolloin hermoston parasympaattinen hermosto aktivoituu ja keho voi taas palautua. Jos rentoutuminen on vaikeaa yksin voi kokeilla esimerkiksi psykoterapiaa tai vaikkapa osteopaattista manuaalista käsittelyä. Ammattitaitoinen osteopaatti osaa huomioida, ettei hoidossa tällöin tehdä mitään kivuliasta tai muutenkaan uhkaavaa.

Stressi, ahdistus ja pelko vakavasta selän vauriosta ovat tekijöitä, jotka altistavat kivun kroonistumiselle. Jos lääkärillä ei löydetä kivun syytä, todennäköisesti selässä ei ole mitään vakavaa! Tämä kannattaa uskoa. Myös se, että luulee kivun voimakkuuden vastaavan kudosvaurion suuruutta, altistaa kivun kroonistumiselle. Siksi sanon tämän uudestaan: kipu ei kerro kudosvaurion suuruudesta, se on vain suojareaktio. Liike ja liikunta eivät myöskään aiheuta lisävauriota selän kudoksiin. Tämän pelko on aiheeton, mutta jos tämä pelko on olemassa, niin riski kivun pitkittymiselle kasvaa. Liikunnan varominen ja totaalilepo kroonistavat kipua. Vaikka esimerkiksi osteopaatti voikin helpottaa kipua ja on hyödyllinen apu, niin kaikkein tärkeintä on se, että itse lähtee liikkeelle. Se, että pelkästään odottaa jonkun toisen korjaavan selän, altistaa kivun kroonistumiselle! Myös masennus ja syrjäytyminen ovat kivun pitkittymisen riskitekijöitä. Tee siis kaikkea mieluisaa ja pyri nauramaan. Ylläpidä sosiaalisia suhteitasi kivusta huolimatta!

Jotkin oireet kannattaa kuitenkin ottaa sen verran vakavasti, että tulee ottaa yhteyttä uudestaan lääkäriin. Jos on virtsaamisvaikeuksia, ulosteenpidätysvaikeuksia, puutumista peräaukossa tai sukupuolielimissä, puutumista sisäreisissä, jalat eivät enää kanna, kipu pahenee viikkojen edetessä sen sijaan, että ne vähenisivät tai jos kipujen yhteydessä esiintyy kuumeilua tai sairastelua, kannattaa tilanne ottaa vakavammin. Tämän listan ei pitäisi kuitenkaan lisätä pelkoja tai huolestumista ennakkoon.

Ja loppuun vielä lyhyt ohjelista, jota voi noudattaa mahdollisuuksien mukaan:


  1. Ole aktiivinen
  2. Ymmärrä kivun fysiologiaa
  3. Hoida kipua 
  4. Hae apua
  5. Pysy positiivisena
  6. Ole sosiaalinen
  7. Tee töitä ja harrasta
  8. Rentoudu
  9. Kohdista huomio muualle kuin kipuun
  10. Kroonistakin selkäkipua voi hallita, vaikkei se täysin poistuisikaan


lähde: The Back Book http://www.sdhct.nhs.uk/aboutus/services/painservice/resources/thebackbook.pdf





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti