maanantai 25. marraskuuta 2013

Kipu vie huomion

Aivot reagoivat uuteen informaatioon valtavalla mielenkiinnolla. Aivojemme huomion voi varastaa monella erilaisella tapaa. Esimerkiksi kaupunki ja liikenne voi olla täynnä meteliä ja hälinää, mutta uudenlainen ja voimakas ääni, kuten ambulanssin hälytys, saavat samantien antennimme herkistymään. Saatamme selata Internetiä ja lueskella blogia täydessä rauhassa, mutta kuvaruudun edestä lentävä kärpänen kiinnittää katseemme itseensä.

Myös kivun tarkoituksena on kohdistaa aivojen huomio kivuliaaseen alueeseen. Tarkoituksena on suojata kivuliasta kehon osaa niin, että sitä joko kuormitettaisiin mahdollisimman vähän poistamalla liikettä, tai sitä liikutettaisiin niin, että vaara-aistimus vähenisi. Ensimmäinen vaihtoehto on hyödyllistä yleensä akuutissa vammassa, johon liittyy kudosvauriota, tulehdusta ja turvotusta: on keholle hyödyllistä välttää lisävaurion syntymistä. Toinen tilanne on se, kun kipuun ei liity selkeää trauma- tai rasitustaustaa, eli kudosvauriota. Silloin yleensä liike ja liikuttaminen auttaa, koska kyseessä voi olla paikallisen aineenvaihdunnan häiriö.

Tärkeää kivusta on ymmärtää, ettei kipu ole ensisijaisesti afferenttia (ääreisosista keskushermostoon saapuvaa). Kipua ei ole ennen kuin aivot ovat luoneet sen ärsykeinformaatiosta. Kroonisessa kiputilassa tätä ääreisosista tulevaa tietoa ei edes aina tarvita kivun syntymiseksi. Kipureseptori on siis terminä täysin väärä, koska kipua ei vastaanoteta ympäristöstä, kuten esimerkiksi valoa. Pitäisi puhua nosiseptoreista tai vaarareseptoreista.

Nosiseptio, eli ärsyke-/vaara-aistimus on sähköistä informaatiota, jota syntyy kudoksissa (nosiseptoreissa) jatkuvasti, mutta läheskään kaikki nosiseptio ei tule aivojen tietoisuuteen. Tietoiseksi sen tekee vasta se, että keskushermosto (aivot) on tulkinnut tämän informaation kaiken muun tietotulvan ja sähköisen viestinnän seasta huomionarvoiseksi.

Emme rekisteröi läheskään kaikkea näkö- tai kuuloaistimustakaan ympäristöstämme. Emme todennäköisesti osaisi kuvailla yksityiskohtia esimerkiksi ohitsemme kävelevistä ihmisistä, jos heitä olisi tarpeeksi monta emmekä varsinaisesti keskittäisi huomiotamme näihin yksityiskohtiin.

Joskus emme anna pienille kivuille huomiota, vaan jatkamme esimerkiksi liikuntasuoritusta, fyysistä työntekoa tai paikallaan oloa kolotuksesta huolimatta. Tavallaan saamme vietyä huomion näiltä kehon viesteiltä muualle, jolloin kipu vähenee tai poistuu. Joskus nosiseption määrä saattaa muuttua niin suureksi, että hermosto kokee tilanteen uhkaavaksi. Tästä saattaa syntyä pirullisenkin kovaa kipua, jotta ihmisen koko huomio kiinnittyisi suojaamiseen. Tarpeeksi kova kipu keskeyttää kaiken työnteon tai urheilusuorituksenkin. Vaikka kipu ei kerrokaan kudosvaurion suuruudesta, kannattaa yrittää ottaa kivun syy selville.

Kun on selvinnyt, ettei kipu johdu vakavasta patologiasta, voidaan kipua lähteä hoitamaan. Manuaaliterapiassa ja liikeharjoituksissa voidaan käyttää aivojen kiinnostusta uusiin stimuluksiin hyödyksi. Kun kivulta saadaan pois huomiota, kivun tuottuminenkin nääntyy. Monesti osteopaattinen haastattelu, tutkiminen ja manuaalinen hoitaminen ovat uudenlaisia tilanteita kipupotilaalle - jo tämä on hyödyllistä huomion viemistä pois kivulta. Hoidossa voidaankin tuottaa uudenlaista mekaanista informaatiota, joka kilpailee nosiseption kanssa hermoston huomiosta. Kivuttomalla hoidolla ja hyvillä hoitomenetelmillä saamme nosiseption tuottumista vähennettyä, mutta samalla lisättyä suurta määrää positiivista informaatiota. Niin ihon, nivelten, lihasten kuin jänteidenkin mekaaniset reseptorit reagoivat hoitoon tuottamalla informaatiota keskushermostoon. Tämä iso määrä uutta tietoa on aivojen kannalta yhtäkkiä huomionarvoisempaa kuin nosiseptio, josta aiemmin kipua tuotettiin.

Myös uudenlaiset liikeharjoitukset ja liikekaavat saavat aivojen huomion. Tämän vuoksi uudenlaiset itsehoitoharjoitteet vievät huomiota pois kivusta. Aina siis liikeharjoitteiden suorittaminen ja siitä johtuva kivunlievitys eivät johdu lihasten vahvistumisesta. Manuaalisessa hoitamisessa voidaan käyttää erilaisia hoitotekniikoita vaihtelevasti. Uuden tekniikan tuoma lisähyöty ei aina tarkoita sitä, että käytettävä hoitotekniikka varsinaisesti olisi edellistä parempi, vaan se voi johtua siitä, että hermosto reagoi uudenlaiseen hoitotapaan erityisellä mielenkiinnolla.

Hermoston huomio ja uudenlaiset stimulukset ovat yksi syy siihen, miksi kannattaa tulla osteopaattiseen manuaaliseen hoitoon. Itselleen on vaikea tuottaa sellaista määrää uudenlaista informaatiota, jonka hermosto ja aivot kokisivat uutena ja huomionarvoisena. Osteopaatilla voi saada myös neuvoja siitä, minkälaisia liikeharjoituksia kannattaa itse tehdä. Kivunhoidon jälkeen harjoitteita on myös mukavampi tehdä kivuttomuuden rajoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti