perjantai 12. heinäkuuta 2013

Osteopaatti hoitaa terveyttä

Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan terveys on psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Terveys on tämän määritelmän mukaan siis paljon muutakin kuin pelkkää sairauden tai oireiden poissaoloa. Osteopatian perustaja, lääkäri Andrew Taylor Still antoi osteopaateille ohjenuoran, joka on säilynyt todella hyvin tähän päivään saakka. "Osteopaatin tavoitteena tulisi olla terveyden etsiminen. Kuka tahansa voi löytää sairauden." Tämän tarkoitus on mietityttänyt minua paljon, mutta tietynlaisen ahaa-elämyksen koin seuratessani fysiatrian erikoislääkärin työtä, jota hän itse kutsui myös "kurjuuden ohimarssiksi". Hänen tehtävänään oli antaa lausuntoja ja arvioida työ- ja yleistä toimintakykyä, sekä toisinaan korjailla lääkitystä ja sen määrää. Kaikki oli tavallaan sairauden arvioimista ja hyväksymistä. Varsinaisia terveyden edistämisen keinoja en havainnut vastaanottotoiminnassa. Sitä virkaa hoitivat mielestäni enemmän muiden ammattikuntien edustajat: fysioterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Fysiatri oli enemmän "orkesterin johtaja". Fysiatrin puolustukseksi on pakko myöntää, että hänen vastaanotolleen tuntui tulleen kaikkein vaikeimmat tuki- ja liikuntaelinpuolen potilaat. Hän sanoikin, että keino, jolla hän saa iltaisin nukuttua on se, ettei ole muitakaan, jotka voisivat auttaa paremmin...


Mielestäni osteopaatin lähestymistapa on kuitenkin erilainen. Osteopaatti ajattelee, että sairauden hoitoa voidaan lähestyä  varsin kattavasti edistämällä terveyttä. Osteopaatti on pohjimmiltaan optimisti, joka yleensä löytää keinoja, joilla vointia saadaan kohennettua. Osteopaatti ajattelee, että aina on tehtävissä jotain hyödyllistä. Hoito ei aina ole oireenmukaista, vaan se voi kohdistua jopa koko kehoon sisältäen sekä spesifejä että yleisiä vaikutuksia - esimerkiksi alaselkäkipua osteopaatti saattaa hoitaa käsittelemällä rintarankaa ja ristiluuta, jotta näiden välissä oleva oireileva kudosalue rauhottuisi. Osteopaatti pyrkii vähentämään potilaan stressiä, jotta kipukokemukset vähenisivät ja potilaan olisi helpompi rentoutua. Jo pelkkä kosketus tai sivelyhieronta vähentää stressihormoni kortisolin eritystä ja lisää mielihyvähormonien tuotantoa. Osteopaatti saattaa vapauttaa potilaan kylkiluita, palleaa ja rintarankaa liikkumaan normaalisti, jolloin potilas voi päästää irti pinnallisesta hengityksestä. Rentoutuminen sekä stressin ja kivun väheneminen voivat auttaa esimerkiksi unensaannissa, jolloin keho pääsee taas lepäämään. Vähintä mitä osteopaatti voi tehdä, on tarjota kuuntelevat korvansa. Sillä on jo iso merkitys potilaan kohtaamisessa, että kerrankin häntä kuunnellaan, eikä vain sivuuteta. Potilaiden omat mielipiteet ja näkemykset ovat erittäin tärkeä osuus hoidosta! Pelkässä oireenmukaisessa hoidossa unohtuu, että ihminen on bio-psyko-sosiaalinen kokonaisuus, jolla on kokonainen elämä sosiaalisine suhteineen ja tunteineen. Hän ei siis ole vain kävelevä oireenkuva tai tautidiagnoosi. Sen vuoksi tarvitsemme terveysnäkemystä, joka on positiivinen ja tavoitteellinen.

Onko täydellistä terveyttä sitten olemassa ja kannattaako sitä tavoitella? Onko se itseisarvo? Mielestäni terveys sinänsä ei ole tärkein juttu elämässä, vaikka se olisikin tärkeimpiä asioita, jotka auttavat elämästä nauttimisessa. On olemassa ihmisiä, joilta on monen mittapuulla terveys lähtenyt - he ovat siis sairaita. Silti he voivat olla täysin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Eivätkä he välttämättä edes koe itseään sairaaksi. Suuri osa neliraajahalvaantuneistakin pitää itseään joko yhtä onnellisena kuin ihmiset keskimäärin ovat, tai jopa onnellisempana. Terveys siis ei voi olla asia, joka itsessään on pyhä graalin malja, jonka löytäessään elämä muuttuu onnelliseksi. Jos terveys on muutakin kuin sairauden poissaoloa, on sairauskin muutakin kuin terveyden poissaoloa. Ei sairaus tarkoita väistämättömästi sitä, että elämä on pilalla!

Jos yritämme korjata aivan kaikkia pikkuvikojamme ja vaivojamme, emme välttämättä huomaa niitä tekijöitä elämässä, jotka tekevät elämisestä elämisen arvoista. Joskus nämä elämisen arvoiset asiat eivät edes ole kovin terveellisiä. Jollain esimerkiksi unelmien täyttymys voi olla vaikkapa maraton-juoksun suorittaminen, vaikkei se käytännössä mitään terveysliikuntaa ole. Joku saattaa lukea monta sataa sivua romaaniin niin uppoutuneena, että koko ajantaju hämärtyy. Emme voi puhua välttämättä kaikkein ergonomisimmasta harrastuksesta. Toiselle voi onnea tuottaa esimerkiksi viululla täydellisesti soitettu trilli, joka on voinut vaatia tuhansia ja tuhansia toistoja - sekä särkyä ja kolotusta.  Joku saattaa nauttia erityisen paljon vaikkapa kuubalaisesta sikarista. Noh, jokainen tietää, ettei se ole terveellistä, mutta pitäisikö tähän pahaan tapaan puuttua esimerkiksi henkilön syntymäpäivillä? Nauttikoon elämästä!

Jos etsisimme täydellistä terveyttä, olisimme kaikki potilaita. Onneksi riittää se, että suhteutamme asiat nykyiseen elämäntilanteeseemme ja pyrimme vaikuttamaan tarpeen vaatiessa siihen. Terveys ei ole pelkkää sairauden tai oireiden poissaoloa. Se ei ole myöskään pelkkä biokemiallinen prosessi, joka pitää fysiologiassamme korjata. Se on jotain positiivista kaikilla elämämme osa-alueilla niin psyykkisellä, sosiaalisella kuin biologisellakin tasolla. Aina voimme voida paremmin, mutta nauttikaamme myös tästä hetkestä! Ojaan ei kannata jäädä makaamaan! Aito osteopaatti ainakin yrittää nostaa potilaansa ylös, vaikka mikä olisi.


2 kommenttia:

  1. Haluaisin joskus vanhempana valmistua fysioterapeutiksi/jonkinkaltaiseksi hierojaksi niinkuin sinäkin olet. Onko sinulla vinkkejä, kuinka kauan valmistuminen kestää ja minkälaisen todistuksen tarvitsee päästäkseen opiskelemaan? Olisin kiitollinen jos ammattilainen vastaisi:) p.s. Täyttä asiaa, ja kivaa luettavaa!

    VastaaPoista
  2. Moikka ja kiitos kiinnostuksestasi blogiani kohtaan! Hierojan koulutus on ammattitutkinto, johon periaatteessa riittää näyttötutkinnon suorittaminen. Jotta näytön läpäisisi, on realistista kuitenkin käydä tätä edeltävä koulutus. Itse kävin koulutuksen Porvoon Edupolissa ja koulu kesti noin vuoden täysipäiväisinä opintoina. Tähän koulutukseen sai ihan opintotukea, eikä omasta pussista tarvinnut maksaa. Kouluun oli pääsykokeet haastatteluineen ja psykologisine arviointineen. On olemassa myös yksityisiä, maksullisia kouluja tätä varten, mutta ammattilaispiireissä varoitellaan lyhyistä kurssimuotoisista koulutuksista, joita järjestää esim. Hieronta-akatemia. En ota itse kantaa opetuksen tasoon, koska en ole heidän koulutukseensa tutustunut.

    Fysioterapeutin AMK-tutkinto on 3,5 -vuotinen koulutus ja koulutusmahdollisuuksia on useassa ammattikorkeakoulussa ympäri Suomea. Osteopaatin koulutus kestää 4 vuotta ja koulutusta järjestetään Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä kahdessa maksullisessa yksityisessä koulussa. Näistä toinen on osteopatiakoulu Atlas, jonka opetus sisältää myös osteopaattista hoitofilosofiaa ja OOKK, jossa osteopatian hoitofilosofiaa ei opeteta, vaan lähinnä osteopatiaa muistuttavaa manuaaliterapiaa ja ortopedisia testejä. AMK-opinnot sisältävät molempia.

    Ammattikorkeakoulun pääsykokeisiinhan kutsutaan pääsykoemenestyksen myötä ja joissain kouluissa juuri tämä asettaa esteitä sisäänpääsylle. Taso vaihtelee vuosittain, mutta käytännössä voisin sanoa, että E:n tai M:n paperit pitää lukiosta olla. Yksi mahdollisuus päästä pääsykokeisiin on koulutetun hierojan ammattitutkintotodistus. Sillä voi päästä ainakin Metropolia AMK:n osteopatian pääsykokeisiin ja haastatteluihin - fysioterapian kokeista en ole varma! Itse tosin jostain syystä hain lukiotodistuksella, vaikka hierojatutkintokin olisi riittänyt. Netissä löytyy kyllä pienellä haulla tilastoja eri koulujen ja alojen sisäänpääsyprosenteista ja pisteistä.

    VastaaPoista