tiistai 18. kesäkuuta 2013

Krooninen kipu ja kivun neuromatriksi -teoria

nKansainvälinen kivuntutkimusyhdistys IASP on määritellyt kivun epämiellyttäväksi sensoriseksi tai emotionaaliseksi kokemukseksi, johon liittyy mahdollinen tai selvä kudosvaurio, tai jota kuvataan samalla tavoin.
nKrooninen kipu on sellaista, joka kestää yli 3–6 kuukautta.
nKrooninen kipu voidaan määritellä kipuna, joka kestää pitempään kuin mitä kudoksen odotettu paranemisaika on.
nAmerikan osteopatiayhdistyksen AOA:n mukaan krooninen kipu tarkoittaa kiputilaa, jossa kivun syytä ei voida poistaa tai täysin hoitaa, eikä kivun syyhyn löydy helpotusta tai parannusta normaalein lääketieteellisin menetelmin kohtuullisten ponnistelujenkaan jälkeen.


Koska toisto on kertauksen äiti, palaamme jälleen mieliaiheeseeni eli kipuun. Terveenä toimivalla kipujärjestelmällä on hyödyllinen merkityksensä. Kun kipua ilmenee, voimme ajatella, että kudoksiamme kohtaa vaaratilanne. Tilanne on vähän sama kuin palohälytyksessä: ensisijaisesti on tärkeämpää löytää tuli ennen kuin hälytysjärjestelmä sammutetaan. Monesti selviämme kuitenkin säikähdyksellä: kipu ei ole aiheuttanut kudosvauriota tai tulipalo ei ole syttynytkään, vaikka kipu tai hälytysääni olisi ollut kovakin. Tämä kertoo jo siitä, ettei kipu tarkoita samaa kuin kudosvaurion suuruus. Kipu ilmoittaa vaarasta.

Toisinaan kuitenkin hälytysäänet jäävät päälle ilman varsinaista syytä. Taustalla on voinut olla ihan oikea fyysinen tapaturma ja kudosvaurio, mutta hälytysjärjestelmä on jäänyt päälle siitä huolimatta, että pahin tulipalo on jo sammutettu. Tulipalo - eli kudosvaurio - on kroonisessa kivussa kuitenkin vaurioittanut hälytysjärjestelmää, jota onkin yhtäkkiä vaikea saada vaimenemaan. Tämä hämmentää ihmisiä, koska olemme tottuneet, että kipu johtuu siitä, että meillä on kehossamme vaurioita. Hälytysjärjestelmästämme kehossa vastaa hermosto, ja kipu ja kudosvaurio ovat aikaansaaneet muutoksia tässä järjestelmässämme niin ääreishermoston, selkäytimen ja aivojen tasolla. Tilanne voi aiheuttaa turhautumista niin potilaassa kuin hoitohenkilöstössäkin, koska "kivun syytä" ei ole enää niin helppoa löytää. Monen krooniseenkin kipuun voidaan kuitenkin vaikuttaa sitä lieventävästi muun muassa osteopatialla, kunhan hoitomalliksi otetaan kivun fysiologisen hoitamisen lähestymistapa. Tästä hoitotavasta enemmän muissa postauksissa.


Keho-itse -neuromatriksi. Kuvion vasemmalla puolella on informaatio, jota aivojen laaja hermoverkko käsittelee. Kuvion oikealla puolella on kivun kokeminen, jonka Melzack luokittelee kolmeen kategoriaan: 1) kivun aistimiseen 2) käyttäytymismalleihin ja 3) stressinsäätelyjärjestelmään. Kivun kokeminen on siis moniulotteisempi tapahtuma kuin tavallisesti ajattelemmekaan.


Melzackin esittelemä kivun neuromatriksi –teoria selventää, että kipu on moniulotteinen kokemus. Kokemus syntyy monista osista. Hermoimpulssit luovat yksilöllisiä neuraalisia kaavoja, jotka ovat laajalle levinneen hermoverkoston synnyttämiä.

Tätä hermoverkostoa Melzack kutsuu aivojen keho-itse –neuromatriksiksi (body-self
neuromatrix). Kuviossa on kolme neuromoduulia, jotka ovat kognitiivinen (K),
affektiivinen (A) ja sensorinen (S). Sensorinen informaatio voi laukaista nämä neuraaliset kaavat, mutta ne voivat käynnistyä myös itsenäisesti ilman tätä afferenttia tietoa.

Nosiseptisen stimuluksen aikaansaama akuutti kipu ja sen sensoriset kulkumekanismit
ymmärretään hyvin, mutta krooniset kipusyndroomat, joissa voi olla äärimmäisen voimakasta kipua ilman kudosvauriota, tunnetaan huonosti. Krooninen psykologinen tai  fyysinen stressi on usein yhteydessä krooniseen kipuun, mutta tätä suhdetta ymmärretään huonosti.

Kivun neuromatriksi –teoria tarjoaa uuden käsitteellisen kehyksen näiden ongelmien tutkimiseksi. Se esittää, että keho-itse –neuromatriksin tuottamat kaavat aktivoivat havaintoaistimuksiin, käyttäytymiseen ja elimistön sisäiseen tasapainoon liittyviä muutoksia trauman, patologian ja kroonisen stressin seurauksena. Kipu on aivojen laaja-alaisen hermoverkoston tuotos sen sijaan, että se olisi trauman, inflammaation tai muun patologian tuottaman sensorisen informaation suora aikaansaannos.


nKipu on aivojen laaja-alaisen hermoverkoston tuotos sen sijaan, että se olisi trauman, inflammaation tai muun patologian tuottaman sensorisen informaation suora aikaansaannos.
nNosiseptio, eli vaara-aistimus tai kudosärsyke, ei ole riittävä tai edes tarpeellinen kivun tuottamiseksi.
nHermoverkosto aktivoi havaintoaistimuksiin, käyttäytymiseen ja elimistön sisäiseen tasapainoon liittyviä muutoksia trauman, patologian ja kroonisen stressin seurauksena.

Melzackin neuromatriksi on tärkeä edistysaskel kivun ymmärtämisen ja hoitamisen kannalta. On iso konseptuaalinen muutos siirtyä ajattelemaan sitä, että kipu onkin aivojen ja hermoston tuotos sen sijaan, että se olisi sensorisen aisti-informaation suora aikaansaannos. Tulevaisuudessa niin lääketieteessä kuin manuaaliterapiassa ja osteopatiassa tullaan ymmärtämään paremmin kroonista kipua ja sen hoitamista. Kipu on todellakin monitahoinen ilmiö ja sen lisäksi, että hoidamme vain soomaa, eli fyysistä kehoa, tulee meidän huomioida niin emootiot, stressinsäätelyjärjestelmät, sosiaalinen käytös, tahaton ja tahallinen ontuminen ja muut tärkeät asiat, jotka korostavat ihmisen yhtenäisyyttä terveyden eri osa-alueilla. Osteopatian filosofiassa on jo 1800-luvulta lähtien ymmärretty tätä kehon, mielen ja sielun yhtenäisyyttä, joten osteopaattisella ajattelutavalla on myös runsaasti annettavaa kivunhoidossa potilailleen, kunhan emme tarkastele ihmistä liian yksipuolisesti esimerkiksi biomekaanisten silmälasien takaa.




Kuvion olemme tuottaneet yhdessä Hanna Kivisen kanssa opinnäytetyötämme varten. Opinnäytetyömme löytyy kokonaisuudessaan täältä. Kuvion alkuperäinen lähde on tässä.

Hanna Kivinen tekee töitä Koirien hoitamiseksi ja hänen Internet-sivunsa löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti