torstai 6. kesäkuuta 2013

Hyvä ryhti

En kuollaksenikaan muista mitä osteopaattista lähdettä seuraavaan vuonna 2010 kirjoitettuun tekstiin on käytetty, mutta mielestäni se oli sen verran hyvä, että kirjoitus kannattaa julkaista:

Hyvä ryhti säästää energiaa. Kehon tasapainoisessa asennossa ryhdin ylläpito on mahdollisimman vaivatonta niin sagittaali- kuin horisontaaliakselillakin. Uskotaan, että kehon huono ryhti voi altistaa ruumiin kivulle. Ryhti kuvastaa staattista, paikaallaan olevaa, mutta jokseenkin hetkellistä asentoa. Luiset rakenteet vastustavat painovoimaa. Ryhtiä ylläpitävät passiivisesti nivelsiteet ja jatkuva lihasjännitys. Molemmat rakenteet pyrkivät myös suojaamaan huonoilta liikeradoilta ja asennoilta. Hyvä ryhti on myös sitä, että pystyy hallitsemaan kehon keskipistettä tehokkaasti ilman ylimääräistä huojumista.

Kuvassa sagittaali-, horisontaali- ja frontaaliakselit


Lihaksien elastisuus perustuu keskushermostosta tulevien aktiivisien käskyjen lisäksi sidekudoksen joustavuuteen.  Keskushermosto säätelee ryhtiä jatkuvasti monitoroimalla ja saamalla palautetta aistinsoluista, proprioseptoreista. Näitä soluja sijaitsee lihaksissa, jänteissä, nivelsiteissä ja nivelpusseissa. Varsinkin kaularangan yläosa on tärkeä tasapainon säätelyssä. Keskushermostossa aistitietoa käsitellään monella tasolla, esimerkiksi selkäydinsegmenteissä ja aivoissa. Näköaistimus ja korvassa sijaitsevat tasapainoelimet ovat myös tärkeitä asennon säätelyssä.

Seisoma-asennossa painonvoiman keskilinjauksen tulisi kulkea lannerangassa L4-nikamarungon kohdalla. On havaittu, että nikamasolmun etupuolella kulkeva keskilinja aiheuttaa ylimääräistä lihasjännitystä alaselässä. Myös vatsalihasten jännitys ja pituus vaikuttavat asennon ylläpitoon sagittaaliakselilla. Lihasheikkous ja ylimääräinen vatsan rasvakudos voivat aiheuttaa ylimääräistä selän ojennusta ja painon jakautumista liian taakse. Jännityksen epätasapaino on tunnusteltavissa rangan eri osista.

Luonnollinen ryhti koostuu fyysisistä ja psykososiaalisista osatekijöistä. Fyysisiä tekijöitä voivat olla esimerkiksi luiden muoto, rakenteellinen epäsymmetria tai lihasten pituus. Rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutuksellisessa suhteessa toisiinsa, joten lyhyet lihakset voivat vaikeuttaa ryhdin adaptaatiota tai anomaliat voivat ylläpitää huonoa ryhtiä. Pelkkä fyysinen kyky ylläpitää ryhtiä ei silti riitä, mikäli potilaan ryhdin psykososiaaliset vaikuttajat ovat epätasapainossa. Näitä tekijöitä voivat olla esimerkiksi jatkuva saman liikeradan toistaminen työolosuhteissa tai vaikkapa masennuksesta johtuva ryhdin lysähtäminen. Tällaisten sisäisten mallien muuttaminen ei onnistu ilman potilaan omaa aktiivista uudelleenmallintamista. Pelkkä psyyken korjaantuminenkaan ei välttämättä auta, jos ryhti on ollut masennuksen myötä huono pitkän aikaa. Tällöin sisäinen malli ja fyysinen ryhti eivät vastaa enää toisiaan.

Onneksi juuri kukaan ei ole täydellinen! Suurin osa on ryhdiltään ja ruumiiltaan epäsymmetrinen. Ruumis pyrkii adaptoitumaan epäsymmetriaan, joka voi syntyä joko äkillisesti tai hitaasti. Esimerkki äkillisestä kompensaation tarpeen syntymisestä on luunmurtuma ja esimerkkinä hitaasta kompensaatiosta toimii degeneraation myötä syntyvä nivelrikko. Kompensaatio voi olla kivuton vuosiakin, mikä voi vaikuttaa onnistuneelta prosessilta, mutta se voi lisätä kehoon stressiä lisäämällä kudosten kuormitusta. Tämä saattaa olla alkutekijä kroonistuville kipu- tai sairaustiloille myöhemmin elämässä, koska nivelet voivat kulua mekaanisen rasituksen myötä kapealta aluulta ja lihakset joutuvat tekemään enemmän työtä lyhentyen ajan mittaan, mikä vie kehoa yhä huonompaan asentoon.

Joskus akuutti onnettomuus voi aikaansaada ruumiissa suojaavaa ryhtiä, mikä tarkoittaa sitä, että keho refleksinomaisesti pyrkii suojaamaan vaurioituneita kudoksia lisävaurioilta esimerkiksi lihasspasmien avulla. Aina onnettomuudet eivät aikaansaa tällaisia muutoksia, mutta kun tällaiset ruumiin suojamekanismit ovat päällä, niin emme voi päätellä sitä, mikä on ihmisen luontainen ryhti.

Huono ryhti vaatii hyvää ryhtiä enemmän energiaa, mutta myös kompensaatiomekanismit voivat huonontua ja täten pahentaa tilannetta. Tutkimuksissa on havaittu, että alaselän kiputiloista kärsivillä potilailla on enemmän kompensaatiotarvetta alaselässään terveselkäisiin verrattuna. Eräällä testillä voidaan havaita, että kipeäselkäiset tarvitsevat asennon kompensaatioon enemmän huojuntaa kuin terveselkäiset, mikä sekin lisää energiankulutusta huomattavasti. On myös havaittu, että osteopaattinen hoito voi johtaa ryhdin pikaiseen paranemiseen. Voidaan siis päätellä, että dysfunktiot vaikuttavat kompensaatiomekanismeja heikentävästi, ja dysfunktioiden korjaaminen osteopaattisella hoidolla on täten perusteltua.

Ryhti voi heikentyä myös asteittaisesti. Asentoa ylläpitävät lihakset voivat väsyä ensin vasta muutamien tuntien kuluessa, mutta asennon yhä huonontuessa, esimerkiksi useamman kuukauden aikajakson jälkeen, voivat oireet tulla esiin huomattavasti pikaisemmin, jopa minuuteissa.

Monet kudokset voivat toimia kivun alkuperänä. Näitä voivat olla välilevyt, nivelsiteet, nivelpussit ja lihakset. Myös nivelpinnat tai subkondraaliluu voivat degeneroituessaan muuttua kipuherkiksi. Kroonisissa tapauksissa kipua yleensä syntyy useammasta eri lähteestä. Yleensä somaattisen dysfunktion hoitaminen helpottaa ympäröivien kudoksien kipua, mutta hoidossa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon myös muut alueet, joihin kompensaatio on vaikuttanut.

Ryhdin hajoamista voidaan hoitaa usealla eri tavalla. Dysfunktio voidaan hoitaa paikallisesti niin, että toiminnan parantuessa lihasten ei tarvitse kuluttaa niin paljon energiaa. Myös nestekierron parantuessa hapensaanti kudoksessa paranee ja väsyminen vähenee. Lihaskestävyyttä voidaan parantaa erilaisin lihasharjoittein. Myös muiden kehon osien kompensaatiomekanismien hajoaminen voi olla tietyn alueen kipujen ja huonon ryhdin syynä. Siksi osteopaatin on tärkeää osata löytää oikea syyllinen eikä vain sitä aluetta, joka on kipeä. Syyllinen voi löytyä mekaanisten yhtymäkohtien lisäksi esimerkiksi faskioista, hermostosta tai vaikkapa verenkierrosta.

Huono ryhti voi vaikuttaa koko kehon toimintaa heikentävästi. Huono staattinen ryhti voi vaikeuttaa kroonistuessaan myös liikkumista. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat voivat heikentää myös sisäelintoimintoja.

Kiteytettynä hyvä ryhti on kehon esteetöntä liikettä – ei vain staattinen asento - niissä rajoissa, joissa kudokset voivat toimia synergisessä suhteessa toisiinsa nähden ilman, että kudokset joutuisivat kestämään niiden kuormituskykyä suurempaa kuormaa pitkällä tai lyhyellä aikavälillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti