perjantai 7. kesäkuuta 2013

Asiantuntijuus alkaa ennen koulutusta

Neljä vuotta ammattikorkeakoulussa on mielestäni pitkä aika. Tuona aikana oppii monenmoisia asioita, ja samaan aikaan yhtä paljon opittua myös unohtuukin, koska kaikkea tietoa yksinkertaisesti ei voi sisäistää. Eikä kaikkea onneksi tarvitsekaan. Osteopatiaa ei voi oppia vain kirjoja lukemalla, vaikka teoriatiedon opiskelu onkin yksi tärkeimmistä asioista tässä ammatissa. Osteopatian oppimiseen tarvitaan runsaasti käytännön ohjausta ja harjoittelua. Hyvin monissa käytännön ammateissa koulutus on tapahtunut mestarilta suoraan oppilaalle. Näin tapahtuu myös osteopatiassa.

Olen kuullut sanottavan, että tärkein opettaja osteopaatille ovat potilaat. Potilaat ovat itse oman terveytensä ja elämänsä asiantuntijoita, joten heidän näkemyksiään tulee kuunnella tarkoin. Osteopaatti ei kuitenkaan opi potilaalta samalla tavalla kuin mestarilta. Potilaan kautta oppiminen tapahtuu kokemuksen kautta.

Yksi tärkeimmistä osteopaatin tutkimusmenetelmistä on observaatio, seuraaminen. Näköaisti on ihmiselle todella tärkeä väline maailman havainnointiin. Osteopaatti harjaantuu ajan kanssa observoimaan potilaitaan aivan "eri silmällä" kuin tavallinen ihminen katsoisi toista ihmistä. Muistan, kun ensimmäisenä oppivuotenani kysyin opettajalta:"miten lapaluun kulmasta pystyy tarkasti katsomaan kädet suorina kumpi yläraaja nousee korkeammalle?" Opettajan tyly vastaus oli:"senhän näkee jo kilometrin päähän!" Teki mieli kysyä, että pitäisikö sitä mennä katselemaan sitten niin kauas, jotta asian huomaisi...

Esimerkistä huomaa, ettei havainnointikykyä pysty aina helposti opettamaan. Se tapahtuu kokemuksen kautta. Kysymys, jonka tein ensimmäisenä oppivuotena kuulostaa nyt hassulta, ja voin jopa samaistua opettajan reaktioon. Senhän näkee tosiaan "paljain silmin". Silloin en nähnyt. Nyt osaan nähdä jo paljon enemmän nyansseja ihmisen liikkeestä ja asennosta, jotka kertovat viitteitä siitä, missä hänellä on lihaskireyksiä ja nivelten liikerajoituksia, jopa kipua tai vaikkapa millainen mieliala hänellä on. Ennen koulutusta näin vain isoja kokonaisuuksia, koulutuksen aikana aloin nähdä pieniä nyansseja ja nyt on taas opeteltava näkemään jälleen isoja kokonaisuuksia.  Pienten yksityiskohtien hahmottaminen auttaa näkemään kokonaisuuden kuitenkin huomattavasti tarkemmin kuin ennen nyanssien tunnistamista.

Pitkäaikainen osteopatian opettaja Jonathan Parsons Iso-Britanniasta piti meille luennon observaatiosta. Hän toi esille muun muassa taulun, abstraktin taideteoksen, josta hän kysyi miltä se näyttää. "Näyttää siltä kuin lapsi olisi sen piirtänyt!" huudahdin hänelle. En tiedä suutahtiko hän, mutta hän jatkoi taulun esittelyä. Pikku hiljaa hän osoitti, ettei varsin yksinkertaiselta näyttänyt taulu ollutkaan niin kovin yksinkertainen. Taulussa oli valtavan hieno struktuuri, värimaailma oli suunniteltu yksityiskohtaisesti ja taulussa oli myös muita tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Lopulta taulun arvoitusten paljastuttua huudahdin:"this kid is a genious!", ja pystyin observoimaan tiettyä huvittuneisuutta Parsonsin kasvoilta.

Kuvassa ilmeisesti joku Victor Pasmoren maalauksista.
Jonathan Parsons ei tätä esitellyt, mutta maalaus olisi
ihan hyvin voinut olla vaikkapa tämä!


Hän esitteli taulun niin, että hän kyseli yleisöltä, mitä siinä näemme. Hän teki yleisöstä asiantuntijan. Vaikka meistä tuskin kukaan - anteeksipyyntö mahdollisilta asiantuntijoilta - on kovinkaan perehtynyt maalaustaiteeseen. Huomasimme, että pystymme havainnoimaan paljon enemmän kuin ennalta arvasimmekaan. Vaikka observoinnin tulkintaa opettelemme tietoisesti, olemme oppineet observoimaan jo hyvin varhain elämässämme. Ei siis voida sanoa, että osteopaatin oppiminen alkaisi siitä hetkestä lähtien, kun hän astuu jalallaan kouluun sisälle - tai sieltä ulos. Meillä on ihmisinä aivan valtavasti erilaisia elämänkokemuksia takanamme, joita voimme hyödyntää omassa oppimisessamme ja työssämme.

Parsonsin viesti käsittääkseni oli myös se, ettei pidä unohtaa näitä ihmisen luontaisia havaintoja, joita ihmisistä teemme. Jotkut huomiot ovat jopa niin päivänselviä, että ne saattavat unohtua tietoisesta käytöstämme, kun opimme tilalle jotain uutta. Jos tarkastelemme ihmistä aivan liian yksityiskohtaisesti keskittyen esimerkiksi lapaluun kulmaan tai polven kiertyneisyyteen, saatamme jättää havaintomme ulkopuolelle jotain todella oleellista. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi pienet eleet tai ilmeet, jotka kuka tahansa ihminen osaisi tulkita vaikkapa turhautumiseksi, peloksi tai vaikkapa surullisuudeksi. Observaatiossa tulisikin osata käyttää tietynlaista vaihtelevaa zoomausta, jotta pystyisimme ymmärtämään mistä potilaan ongelmissa on oikeasti kyse.

Osteopaatin ehkä tärkein aisti on kosketusaisti. Myös siinä voi oppia tunnistamaan äärettömän määrän erilaisia nyansseja, joita kuka tahansa tavallinen ihminen ei ehkä ensialkuun tuntisi. Kyseessä on tietynlainen opittu sofistikoituneisuus, kuten vaikkapa viinin- tai viskinmaistelijalla. Siinä missä tavallinen ihminen ehkä nyrpistää nokkaansa haistaessaan voimakkaan hajuista mallasviskiä, asiaan perehtynyt ja kokenut harrastaja saa irti aivan erilaisia haju- ja makuvivahteita, kuten vaikkapa vaniljaisuutta, sherryisyyttä, savuisuutta, turpeisuutta, tammisuutta, toffeeta, omenaa, marjoja, sitrusta... Osteopaatti voi sormineen tuntea eri lämpöeroja, ihon pinnan kuivuneisuutta tai kosteisuutta, ihonalaiskudoksen nesteisyyttä, jännityksiä, liukua, kovuutta, pehmeyttä, liikkeen joustoa tai rajoituksia, kudoksen elinvoimaisuutta tai elottomuutta, kudoksen värinää esimerkiksi stressin aikana, hengityksen aikaansaamaa liikettä, pulssia, kehon luontaista ideomotorista liikettä jne.

Ardbeg Uigeadail - esimerkki erinomaisesta viskistä,
jossa on voimakasta savuisuutta ja makeaa sherryisyyttä.


Asiantuntijuus alkaa siis ennen koulutusta, mutta koulutuksessa - ja työelämässä - asiantuntijuus hiotaan, mikäli sille annetaan mahdollisuus. Asiantuntijan oma kiinnostus, paneutuneisuus ja aktiivisuus ovat tärkeitä tekijöitä, mutta äärettömän tärkeää on myös muistaa ne asiat, jotka on oppinut ennen koulutuksen alkuakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti