lauantai 1. joulukuuta 2012

Mietintää whiplashista

Whiplash tarkoittaa ruoskaniskua ja on yleinen termi kuvaamaan vammamekanismia, joka liittyy usein törmäyksen aiheuttamaan niskan retkahdusvammaan ja sen aiheuttamaan kiputilaan. Retkahdusvammassa kaularangan rakenteet altistuvat voimakkaille venytys- ja kompressiovoimille, koska kaularanka voi iskusta riippuen joutua vuorotellen voimakkaaseen ylikoukistukseen ja yliojennukseen. Autolla ajaessa on tärkeää säätää penkin niskatuki oikealle korkeudelle, koska se estää ainakin kaikkein voimakkainta kaularangan yliojennusta. Vammat ovat yleensä sitä suurempia, mitä kovempi vauhti on törmäyshetkellä ja mitä enemmän kaularanka on kiertyneessä asennossa, esimerkiksi jos autoilija pyrkii katsomaan takapenkille juuri ennen iskua.

Retkahdusvamman jälkeen potilaiden oireiden kirjo on vakavuusasteeltaan varsin vaihtelevaa ja yksilöllistä. Osa ihmisistä on täysin oireettomia ja toisilla jopa sietämätöntä kipua, pahoinvointia, huimausta, pakkoasentoja ja pelkotiloja. Vammamekanismin perusteella ei ole lainkaan vaikea uskoa, että tilanteesta voi syntyä monenlaisia kudosvaurioita: mahdollisia vaurioalueita ovat mm. kaularangan luiset nikamat, välilevyt, kaularangan liikettä ohjaavat fasettinivelet, lihakset, nivelsiteet, selkäydin, hermot ja faskiaalirakenteet. Tilastotutkimuksissa ei ole kuitenkaan voitu havaita retkahdusvammapotilailla sen yleisemmin aiempien rakenteiden vaurioita kuin terveillä verrokeilla. Ei siis edes röntgen-tutkimuksilla tai uusilla magneettikuvausmenetelmillä, joilla vauriot pitäisi pystyä havaitsemaan. Whiplash-potilailla sen sijaan on verrokkeja useammin ahdistusta ja kivun pelkoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yksilöllisiä vakavia vaurioita voisi olla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että varsinkin yli kuusi kuukautta kestävissä kroonisissa kivuissa kyse voisi olla jonkinlaisesta kivun herkistymisestä ja sentralisaatiosta. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että kuvaavat WAD:ia (whiplash associated disorders) käyttäytymishäiriönä, jossa oireiden syy olisi psykologinen. Kudosvaurioiden lisäksi niskan retkahdusvamma ja kolaritilanne voivat olla psyykkisesti kuormittava ja pelottava yhdistelmä, jossa psyyken ja sooman (kehon) oirehdinta kohtaavat todella usein toisensa. Osteopatian perusfilosofiassa on ajateltu jo 1800-luvun lopusta asti, että keho on yksikkö, josta psyykettä ja soomaa ei voida erottaa toisistaan. On siis tämän filosofian perusteella mahdollista lievittää psyykkistä oireilua kehon kautta, mutta fyysistä oireilua on mahdollista lievittää myös psyyken kautta. Olisi myös epänormaalia mikäli fyysinen kipu ei jossain vaiheessa ilmenisi myös psyykkisenä pahoinvointina. En itse kuitenkaan usko siihen, että psyykkinen oireilu olisi vaivojen ainoa ja perimmäinen syy, vaan korkeintaan oireyhtymän yksi osatekijä, joka on saanut alkunsa fyysisestä vammamekanismista, joka  on toiminut niin fyysisten kuin psyykkistenkin oireiden laukaisijana.

Jos akuutissa niskan retkahdusvammassa ei ole tapahtunut vakavia vaurioita kuten nikaman murtumaa tai luksaatiota, jotka vaativat välitöntä kirurgista toimenpidettä, on aikainen mobilisaatio tärkeää - paikalleen ei pidä jäädä. Akuutin retkahdusvamman ennuste on onneksi hyvä ja kipua voidaan alkuun rajoittaa kipulääkityksellä. Kotiharjoitteista on hyötyä ja potilaan tulee elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Vakavien patologioiden poissulkemisen jälkeen ja alkuvaiheen tulehdusprosessin rauhoittuessa on hyvä hakeutua osteopaatin hoitoon, jotta paraneminen olisi laadullisesti mahdollisimman hyvää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti