tiistai 18. joulukuuta 2012

Hoitamisesta tulee hyvä mieli

Pari viikkoa takaperin näin ystäviäni. Ennen keilailuun lähtemistä juttelimme niitä näitä ja keskustelu kääntyi osteopatiaan ja kaverin hermo-oireisiin. Kaverillani oli molempien kämmenien pistelyä, joka ajoittui varsinkin nukkumisen yhteyteen. Hänellä on paljon fyysistä ja staattista työskentelyä muun muassa erilaisten koneiden kuljettajana ja hänellä on myös talonrakennusprojekti käynnissä.

Hetken "haastateltuani" häntä päätimme tehdä nopean liiketestauksen, jossa pyysin häntä liikuttamaan päätään eri suuntiin. Tein turvatestit kaularangan mahdollisen hermojuuriahtaumien ja välilevynpullistumien varalta. Kokeilin myös provosoida puutumisoireistoa puristamalla hermopunosta molemmilta puolilta (plexus brachialis) suoraan peukalolla ja myös solisluuta painamalla. Tutkin myös olisiko mahdollisesti pieni rintalihas tai ensimmäinen kylkiluu kiristyksellään puristanut hermopunosta. Tein myös Tinnellin koputustestit kolmen tärkeimmän yläraajan hermon alueelle (radialis, medianus ja ulnaris).

Kuva olkapunoksesta (plexus brachialis)

Kaverilta ei löytynyt vakavia vasta-aiheita hoidolle. Ei löytynyt myöskään mitään yksittäistä rakennetta, joka oireet olisi  aiheuttanut, pientä ulnaris-hermon provokaatiota lukuunottamatta. Aivan alimman kaularangan nikaman ja ylimmän rintarangan nikaman välinen nikamasegmentti oli liikerajoittunut ja molempien kyynärvarsien ulkokierto oli rajoittunut. Samalla myös kyynärvarren ojentajalihakset olivat hypertoniset. CT-segmentin HVLA-manipulaatio ja kyynärvarsien jännitys-rentoutus-tekniikoiden jälkeen annoin asian olla ja antaa ajan hoitaa.

Sanoin kaverilleni, että tällaisilla asioilla on taipumus uusiutua varsinkin, jos jatkaa samanlaisissa työolosuhteissa ja nukkumisasento on huono. Sanoin myös, ettei tällainen "pikahoito" ole vielä varsinaista osteopatiaa.

Pari viikkoa myöhemmin ystäväni kuitenkin soitteli minulle ja sanoi, että puutumiset ovat oleellisesti vähentyneet. Aiemmin puutumiset olivat jokapäiväisiä, nyt niitä tuli vain satunnaisesti eikä yhtä voimakkaina kuin aiemmin.

Positiivinen palaute auttaa jaksamaan. Tulin puhelinsoitosta iloiseksi. Kyseessä ei ollut kuitenkaan vielä täysimittainen hoito: miten hyvässä kunnossa ystävä olisikaan, jos olisi ehtinyt tutkia ja hoitaa vielä tarkemmin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti