tiistai 6. marraskuuta 2012

Mitä osteopaatin vastaanotolla tapahtuu?

Saapuessa osteopaatin vastaanotolle ensimmäiseksi osteopaatti tekee haastattelun. Tällä keinoin hankitaan potilaan esitiedot, eli anamneesi. Riippuen osteopaatista, haastattelu voi olla erittäinkin kattava. Tällä keinoin halutaan poissulkea vakavat patologiat ja vasta-aiheet, eli kontraindikaatiot, hoidolta. On äärimmäisen tärkeää hoidon kannalta tietää, mitä hoidon aikana voi tehdä ja ovatko vaivat niin vakavia, että potilas tulee lähettää tarkempiin tutkimuksiin, joita voivat olla esimerkiksi lääkärin suorittamat laboratorio- tai kuvantamistutkimukset, kuten tulehdusaineiden mittaukset tai röntgen-kuvaus. Joskus tuki- ja liikuntaelimistössä tuntuvat kivut voivat olla heijastekipua sisäelimistä - kyseessä voi pahassa tapauksessa  olla  jopa syöpä! Asianmukaisen koulutuksen saanut, Valviran hyväksymä terveydenhuollon ammattilainen, kuten osteopaatti, on luotettava taho, joka osaa ottaa nämä asiat huomioon.

Haastattelun aikana selviää myös monia erotusdiagnostisia asioita, jotka esimäärittelevät osteopaattisen diagnoosin ja hoitosuunnitelman. Osteopaatti saattaa kysellä esimerkiksi näöstä, koska huono näkö voi heijastua ryhtivirheinä esimerkiksi luettaessa näyttöpäätettä. Korvien tasapainoelimistön ongelmat taas voivat aikaansaada kiertohuimausta. Suoliston ja ruuansulatuksen ongelmat voivat saada alkunsa myös somaattisten rakenteiden liikerajoituksista - pallean seudun kireys voi esimerkiksi myötävaikuttaa refluksioireiston ilmenemiseen siksi, että ruokatorvi kulkee suoraan pallean lävitse. Myös aiemmin mainitut sisäelinheijasteet voivat aiheuttaa oireistoa tuki- ja liikuntaelimistöön viskerosomaattisten refleksien kautta - eli sisäelimiin vaikuttavat sairaudet voivat vaikuttaa haitallisesti tukirakenteisiin. Ei siis aina riitä, että kehoa hoidetaan vain lääkkein.

Osteopaatti kyselee monenlaisia kysymyksiä mahdollisesta oireistosta:
Mikä pahentaa oireita ja mikä helpottaa niitä?
Heijastuuko kipu jonnekin muualle kehossa?
Millaista kipu on ja kuinka voimakasta?
Kuinka kauan oireet ovat kestäneet ja ovatko ne muuttuneet ajan saatossa?
Onko puutumisoireistoa?
Onko pahoinvointia tai kuumeilua?
Onko huimausta?

Kaiken tämän tarkoituksena on rakentaa kuvaa oireistosta ja poissulkea pahempia patologioita.

Osteopaatti kyselee mahdollisesti myös ammattitaustasta, työ- tai kouluolosuhteista, perhetaustasta, harrastuksista, ruokavaliosta, elintavoista kuten harrastuksista ja päihdetottumuksista, nukkumiskyvystä ja muista asioista. Osteopaatin peruskoulutukseen ei kuulu psykoterapia, mutta osteopaatti ymmärtää psyyken ja fyysisyyden toisistaan erottamattomuuden ja niiden vaikutukset toinen toisiinsa. Voit siis kertoa osteopaatille myös mahdollisista huolistasi ja stressitekijöistä, koska niillä on vaikutuksensa myös kehoosi. Osteopaatin kanssa voitte yrittää löytää rentoutumiskeinoja, jotka lievittävät näitä oireistoja, kuten esimerkiksi ahdistuneisuutta. Vaikka esimerkiksi masennus olisi muuten hyvässä hoidossa, voi se jättää jälkensä kehoon esimerkiksi sisäänpäinkääntyneenä ryhtinä. Tähän osteopaatilla on hyviä apukeinoja, ja itseasiassa hyvä ryhti ja asentomuutos vaikuttaa positiivisesti myös mielialaan ja alentaa esimerkiksi stressihormoni kortisolin määrää!

Haastattelun jälkeen osteopaatti pyytää potilasta riisuutumaan alusvaatteisilleen. Varsinkin ensimmäisellä käynnillä olisi hyvä riisua pois päällyshousutkin, vaikka tulisikin hoidattamaan vain kyynärpäätään. Osteopaatti nimittäin tutkii kokonaisuuksia ja yläraajaongelmat voivat olla peräisin tukirangan virheasennoista.  Varsinkin ylemmän rintarangan osien liikerajoitus vaikuttaa yläraajan asentoon myös levossa. Rintarangan virheasento voi taas olla peräisin jo lannerangan ja lantion tasolta. Näiden rakenteiden virheasennot voivat taas saada alkunsa jo jalkateristä. Jos jalkaterien virheasento ylläpitää koko rangan virheellistä toimintaa, ei oireiden alkamisen alkuperäistä syytä tule koskaan hoidettua. On hyvä myös, että osteopaatti näkee mahdolliset ihomuutokset - joskus harvoin esimerkiksi selästä voi paljastua pahanlaatuinen luomi, joka hoitamattomana saattaa johtaa melanooman eli ihosyövän puhkeamiseen. Päällysvaatteet peittävät usein pienet asentovirheet, jotka muuten tulisi huomattua. Näitä alueita ovat esimerkiksi polvet ja lapaluut, joiden kiertymisiä on vaikea havainnoida vaatteiden lävitse.

Osteopaatti pyytää ensin mahdollisesti tekemään aktiivisia liikkeitä - eteentaivutuksia, sivutaivutuksia, taaksetaivutuksia ja kiertymisiä. Näillä tarkastellaan eri rangan segmenttien liikettä ja liikerajoituksia. Osteopaatti saattaa myös suorittaa erilaisia ortopedisia erotusdiagnostisia testejä, varsinkin mikäli vaivoihin liittyy trauma- eli onnettomuustaustaa. Aktiivisten liikkeiden jälkeen osteopaatti tekee monenlaisia passiivisia liiketestejä, joiden aikana osteopaatti saa valtavasti tietoa rakenteiden liikkeistä ja liikerajoituksista. Osteopaattinen mobilisaatio eli artikulaatio sisältää jatkuvaa "sormillakuuntelua", palpaatiota eli sormin tunnustelua. Tarkka palpaatiokyky on osteopatian tärkeimpiä erityisosaamisalueita. Tämän avulla osteopaatti osaa kohdistaa hoitonsa oikeisiin rakenteisiin - niihin, joissa on niin sanottu somaattinen dysfunktio. Somaattinen dysfunktio sisältää esimerkiksi tuntomuutoksia, kipua, arkuutta, puutumista tai kudosmuutoksia, kuten ihon kuivuutta tai kosteutta, arpikudosta, liikerajoitusta sekä epäsymmetriaa.

Joissain tapauksissa osteopaatti saattaa suorittaa myös muunlaisia testejä, kuten verenpaineenmittausta tai auskultaatiota stetoskoopilla. Osteopaatti saattaa suorittaa myös koputteluja esimerkiksi keuhkojen kuuntelua, murtumia tai refleksejä varten. Osteopaatti saattaa tunnustella myös pulssia eri puolilta kehoa verenkierron tutkimisen vuoksi - esimerkiksi jalkapöydältä ja polvitaipeesta.

Tärkeintä osteopaatin työssä on miettiä mitkä kudokset ovat mahdollisia oireenaiheuttajia. Kivun syy ei ole aina siellä, missä kipu on, kuten alun esimerkissä mainitaan! Trigger-pistekivut voivat heijastaa kivun yläselän lihaksistosta päähän, rangan hermojuuri- tai välilevyoireet voivat heijastaa kivun ala- tai yläraajaan, purentalihasten jäykkyys voi aikaansaada hammas- tai silmäsäryn, rintarangan jäykkyys voi aikaansaada hengästymistä ja sydänoireita esimerkiksi sympaattisen hermotuksen tai rintakehän jäykkyyksien kautta ja niin edelleen.  Osteopaatti pyrkii aina miettimään yksilöllisiä anatomisia ja fysiologisia yhteyksiä eikä tyydy tekemään standardihoitoa kaikille. Tietyllä tavalla osteopaatti ei siis hoida suoraan sairauksia, vaan pyrkii mahdollistamaan kehon omien paranemispotentiaalien vapauttamisen. Rakenne ohjaa toimintaa ja toiminta ohjaa rakennetta. Osteopatia ei ole vain rangan naksauttelua eli manipulaatiohoitoa, vaan osteopatia on filosofia, jolla pyritään palauttamaan kehon oma homeostaasi. Osteopaattisista hoitomalleista tulen kertomaan tarkemmin myöhemmässä vaiheessa, koska tämä kirjoitus on jo monelta osin mennyt vahvasti sivuraiteille...

Keskustelun ja tutkimisen päätteeksi osteopaatti suorittaa oman osteopaattisen diagnoosinsa pohjalta myös osteopaattisen manuaalisen hoidon. Hoito voi tapahtua myös tutkimisen lomassa. Usein samoja alueita hoidetaan tarpeen mukaan yhdestä viiteen kertaan. Jos hoitovastetta ei kudoksessa saavuteta tässä ajassa, tulee miettiä tarvitaanko lääkärin lisätutkimuksia. Tämä ei tarkoita, että vaivojen tulisi tässä ajassa täysin poistua, mutta niiden olisi hyvä ainakin lieventyä. Vaikka vaiva ja kipu ensimmäisen kerran jälkeen helpottaisi hetkeksi ja palaisi jonkin ajan päästä takaisin, kannattaa osteopaatin vastaanotolle suunnata kuitenkin uudemman kerran: usein tarvitaan useampi kerta, jotta keho tottuu uuteen asentoon.

Osteopaatti suorittamassa teknisesti hyvin tehtyä manipulaatiota osteopaattisen diagnoosinteon jälkeen



Osteopaatit pyrkivät tuottamaan hoitonsa yleensä kivuttomin ja pehmein tekniikoin, koska kipu lisää kropan jännitystä, eikä lisäkivun tuottamisella ole fysiologista hyötyä hoidon kannalta. Poikkeuksena ovat niin sanotut trigger-piste-inhibitiot, joissa kivuliasta lihaksen trigger-pistettä painetaan, jolloin trigger-pisteestä syntyy kiputuntemus. Tämänkin hoidon lopputulos on kuitenkin kivuttomuus, eikä trigger-pisteitä yleensä hoideta 3-5 kappaletta enempää. Trigger-pistehoidon kivunlievityksenä voidaan hoidon aikana kuitenkin käyttää erilaisia kylmähoitotekniikoita, lihasenergiatekniikoita tai lihaskalvotekniikoita, mikäli potilas on erityisen kipuherkkä eikä siedä kipua.

Tärkein askel hoidon aloittamisen kannalta on kuitenkin potilaalla itsellään. Kannattaa kerätä rohkeutta ja varata aika osteopaatille ja mennä avoimin mielin kokeilemaan. Tulee kuitenkin muistaa, että osteopaattejakin on monenlaisia, joten yhden hoitajan tai hoidon perusteella ei voida vielä ylistää tai haukkua koko ammattikuntaa. Osteopaattisen hoidon ja diagnostiikan vapaus ja reseptittömyys on osteopatialle toisaalta siunaus ja toisaalta kirous. On kuitenkin hyvä, että osteopatia mahdollistaa loogisen päättelykyvyn säilyttämisen osteopaatilla itsellään ilman, että hänen tarvitsisi turvautua valmiiksi laadittuihin suosituksiin. Olemmehan potilainakin kaikki yksilöitä, joita tulee hoitaa yksilöllisellä tavalla!


Ja se mikä voidaan sanoa pitkästi, voidaan sanoa myös lyhyesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti