lauantai 10. marraskuuta 2012

Hieman osteopaattisen hoidon turvallisuudesta

Manipulaatiohoitoihin liittyy monenlaisia ennakkokäsityksiä ja pelkojakin. Ensinnäkin on todettava, ettei osteopatiassa ole tarkoitus lähteä liikkeelle tekniikka eli työkalu edellä. Osteopaatin työkalupakissa on monenlaisia erilaisia hoitomenetelmiä, eikä se täten ole pelkkää nivelten naksautteluhoitoa. Hoidon lopputulos on tärkein, esimerkiksi kivun väheneminen ja liikkeen laajuuden lisääntyminen, sekä vaiva-alueen aineenvaihdunnan normalisoituminen. On myös tärkeää, ettei hoidolla aiheuteta potilaalle lisävaivoja. Siksi hoitomenetelmän valintaan vaikuttavat potilaan yksilölliset tarpeet. Pelko hoitoa kohtaan on myös kontraindikaatio, eli vasta-aihe. Potilas voi siis halutessaan myös kieltää pelottavalta tuntuvan hoitomenetelmän, kuten kiertomanipulaation käytön. Osteopaatti osaa kyllä tarvittaessa käyttää mobilisaatio/artikulaatiotekniikoita, lihasenergiatekniikka MET:iä tai jopa vielä hellävaraisempia menetelmiä liikkumattoman nikamasegmentin fysiologisen liikelaajuuden palauttamiseksi. Ammattilainen osaa kyllä valita mielestään potilaalle parhaan mahdollisimman hoitotekniikan, joka usein on HVLA-manipulaatio. Toisinaan se on tekniikoista myös sellainen, joka ei ärsytä kudoksia niin paljon kuin vaikkapa mobilisaatio.

Myös manipulaatiotekniikoissa on erittäin paljon eroja. Ensinnäkin on tärkeää, että hoitaja osaa kohdistaa hoitonsa spesifisti tiettyyn nikamaväliin lutkitsemalla ympäröivien segmenttien liikkeen pois. Näin vältetään mahdollisesti jo valmiiksi yliliikkuvien segmenttien kudosärsytystä ja voidaan kohdistaa hoito tarkasti haluamalle alueelle. Potilaan asettelussa ja segmentin lukitsemistavoissakin on paljon eroja. Niin lanne-, rinta- kuin kaularangankin manipulaatiossa on mahdollista suorittaa manipulaatio niin, että kiertokomponentin käyttöä minimoidaan. Näin saadaan mahdollisimman paljon rasitusta ja venytystä pois rangan pehmytkudososilta. Voimakas kiertokomponentti voi olla haitallinen esimerkiksi vaurioituneelle välilevylle tai kalkkiutuneelle tai spasmissa olevalle nikamavaltimolle. Terveelle kudokselle se ei kuitenkaan ole haitallinen. Koulutettu ammattilainen, kuten osteopaatti, ei käytä tekniikkaa suorittaessaan ylenmäärin voimaa. Liike on nopea, lyhyt ja mahdollisimman fysiologisen liikkeen mukainen. Väkivaltainen voimankäyttö ei ole terapeuttista, vaikka puoskaroinnilla saakin nivelet rutisemaan - tavoitteena nimittäin ei ole potilaan eliminointi. Äänenvoimakkuudella ei ole myöskään hoidon onnistumisen kannalta mitään merkitystä.

Haastatteluilla ja ortopedisilla turvatesteillä poissuljetaan esimerkiksi välilevypullistumaan ja hermojuuriahtaumaan liittyvät patologiat. Positiiviset testitulokset taas voivat olla indikaatio kuvantamistutkimuksille. Testeillä ja haastatteluilla poissuljetaan myös VBI-oireet, joka on lyhenne vertebrobasilaari-insuffisienssista. Osteopaatti haluaa siis tietää, onko kaularangan kautta tapahtuva aivoverenkierto kunnossa. Tilannetta kannattaa epäillä, jos oireina ovat yksi tai useampi seuraavista:

- dysfagia eli nielemisvaikeudet
- dysarthria eli puheentuottamisvaikeudet
- drop attacks eli kaatumiskohtaukset jopa ilman tajunnanmenetystä
- dizziness eli huimaus esimerkiksi pään kierron yhteydessä
- diplopia eli kaksoiskuvat
- numbness eli puutuminen (varsinkin kasvojen alueella)
- nystagmus eli silmävärve
- nausea eli pahoinvointi
- ataksia eli motorisen koordinaation häiriö, joka ilmenee esim. haparointina

Hyvänä muistisääntönä siis viisi D:tä, kolme N:ää ja yksi A. Turvatesti, joka on oikeastaan verenkierron provokaatiotesti, aiheutetaan hetkellisesti nikamavaltimon verenkierron heikkeneminen, joka aikaansaa verenkierron vähenemisen aivoissa ja aivohermoissa, jolloin voi syntyä aiemmin mainittuja oireita. Pään ekstensio eli taaksetaivutus ja kierto eivät terveellä ihmisellä riitä aiheuttamaan oireita, mutta voivat paljastaa vakavan vasta-aiheen manipulaatiohoidolle testin ollessa positiivinen. Testin aikana potilaan silmät pidetään auki! Jos silmät alkavat testin aikana heilua kuin hedelmäpelissä (nystagmus), se tarkoittaa sitä, että kädet otetaan irti potilaan niskasta! Vain paatunein ihmisvihaaja suorittaisi positiivisen testin jälkeen enää kiertomanipulaation. Aina VBI-testiä ei tarvitse tehdä, mikäli haastattelussa ei ilmene aihetta epäilyyn. Testin suorittaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, joten se olisi hyvä tehdä joka tapauksessa, ainakin jos potilas tarvitsee C1-C2-nikaman, eli atlanto-axiaalinivelen, liikelaajuuden vapauttamista. AA-nivelessä pääasiallinen liikesuunta on rotaatio, jolloin HVLA-manipulaatiovaihtoehdoista voi valita vain kiertomanipulaation. Se on kuitenkin ainoa kaularangan nivel, jonka manipulaatiossa tarvitaan voimakasta rotaatiokomponenttia. Muiden kaularangan nivelten osalta voidaan käyttää paljon runsaammin sivutaivutuskomponenttia, mikä tekee hoidosta turvallista. Myös C1-C2 -nikamassa rotaatioliike voidaan kuitenkin minimoida muilla liikekomponenteilla, mikä tekee osteopaattisesta manipulaatiosta turvallista. Tarkkuuden ja nopeuden maksimointi sekä voimankäytön ja liikkeen laajuuden minimointi ovat avainasemassa ammattitaitoisessa manipulaatiossa.


Ympyröidyn alueen sisällä näkyy nikamavaltimon tekemä jyrkkä mutka yläkaularangan alueella. Tällä alueella nikamavaltimo saattaa venyttyä ja dissekoitua, jos manipulaatio tehdään liian voimallisesti ja ääriasennossa eli voimakkaassa kiertoliikkeessä sellaiselle potilaalle, jolla on valmis alttius vaurioitumiselle. Osteopaatti vähentää riskit aivan minimiin käyttämällä sivutaivutus- ja translaatioliikekomponentteja, muita tekniikoita kuin HVLA tai jättää tarvittaessa alueen käsittelemättä. 

VBI-oireiden ilmaantumisen lisäksi on myös muita tilanteita, jolloin manipulaatiota ei voi suositella. Esimerkiksi kaularangan instabiliteettiongelmat, jotka voivat johtua esimerkiksi revenneistä tai venähtäneistä ligamenteista eli nivelsiteistä. Murtumat ovat kontraindikaatio manipulaatiohoidolle. Osteoporoosissa ei suositella HVLA-manipulaatitekniikoita, mutta muutoin se on relatiivinen kontraindikaatio, eli hoitoa voidaan antaa, mutta hoidossa on käytettävä pehmeitä keinoja. Myös esimerkiksi mahdolliset sisäisen verenvuodon riski ja veren hyytymisongelmat tulee ottaa hoidossa huomioon. Nivelsegmentit voivat olla myös luutuneina toisiinsa kiinni, jolloin nivelsegmenttiä ei tietenkään manipuloimalla aukaista. Nivellukoissa nivelen loppujoustoissa on kova, mutta ei täysin liikkumaton. Luutunut nivel ei jousta. Eron tunnistamiseen vaaditaan kokemusta ja herkkää palpaatiotaitoa. Mahdolliset spondylolyysit ja -listeesit sekä prolapsit ja protruusiot tulee tietenkin ottaa huomioon. Erityisen tarkkana hoitajan tulee olla, jos kipu on saanut alkunsa jossain onnettomuudessa. Nivelreumaatikon kaularangan kanssa tulee olla erityisen varovainen, koska tautiprosessi on saattanut heikentää niveliä stabiloivia ligamentteja vaurioherkiksi. Hoitotekniikat tulee tällöinkin valita tilanteen mukaan.

Komplikaatioriski on turvatestien ja hellävaraisen manipulaatiotekniikan jälkeen erittäin pieni. Kaularankaa ei kuitenkaan tarvitse aina edes manipuloida, kuten aiemmin todettiin. Aivan yhtä hyvin liikkuvuus voidaan palauttaa esimerkiksi artikulaatiotekniikoilla, joissa niveliin ei tuoteta nopeaa impulssia. Manipulaatiohoidon suorittaminen pitäisi tapahtua koulutetun ja osaavan terveydenhuollon ammattihenkilön toimesta. Valitettavasti ennen manipulaatiokoulukuntien nimikesuojauksia kuka tahansa sai esiintyä esimerkiksi kiropraktikkona. Tänä aikana kiropraktikkojen koulukunnan mainetta pilasi henkilö, joka esiintyi kiropraktikkona ja suoritti manipulaatiotekniikoita aiheuttaen joitain neliraajahalvauksiakin. Ilmeisesti omatunto ei kuitenkaan kolkuttanut, koska praktiikkaa jatkettiin kylmäverisesti. En tiedä tapausten yksityiskohtia, mutta turvallisuustoimien laiminlyönti vailla asianmukaista koulutusta on kyllä äärimmäisen vastenmielistä. Suosittelen vastaaville itseoppineille manipulaattoreille uraa reiki-hoitajana, jossa näpit pysyvät irti potilaasta.

Lopuksi tulee muistuttaa, että tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiseen käyttöön kuolee Suomessakin useita satoja ihmisiä vuosittain. Tämän vuoksi kipulääkkeiden käytön väheneminen voi pelastaa jopa ihmishenkiä. Koulutettu ammattilainen, kuten osteopaatti, osaa käyttää turvallisia tekniikoita, eikä osteopaattien aiheuttamista vakavista vammoista ole raportoitu - se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ammattilaisellekin voisi käydä vahinkoa, jos hän käyttäytyy huolimattomasti. Osteopaattien koulutuksessa korostetaan aina turvallisuutta. Aito ammattilainen osaa hoitotekniikat, mutta tunnistaa myös tilanteet, jolloin niitä ei tule käyttää. Aivan kuten lääkekäytössäkin, myös manipulaatiohoidoissa kannattaa muistaa Hippokrateen vanha klassikko:

"First do no harm!"

Turvallisia hoitohetkiä kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti